Ai pitiks tänne kirjottaa jotain?

Tämän blogin olemassaolo on kyllä mystinen homma. Muistan, että tämä on täällä, mutten muista tehdä tälle mitään. Ja silti tämä aina vaan on olemassa, ei katoa mihinkään, odottaa että hiivin tänne runoilemaan jotain.. pitäisikö lopettaa koko homma? Ehkä. Tai sitten postaan tänne parin kuukauden väliin jotain, mutten oikein tiedä mitä, kunhan päästän nämä aivopieruni valloilleen ja ne jäävät ikuisiksi ajoiksi internetin ihmeelliseen maailmaan..

Viime aikoina olen lähinnä keskittynyt lukemaan muitten blogeja. Uusin suosikkini on Nollavaimon blogi. Huonosti lähtee päivä käyntiin ilman tätä. Muita niin hyviä blogeja ei olekaan tullut vastaan viime aikoina. Tai on ehkä, muttei niin että olisin niihin koukuttunut.
Lisäksi olen kirjaillut tuntojani, tapahtumiani ja ajatuksiani ystävien kanssa pidettävään yhteiseen, joskin salasanalla suojattuun blogiin. Suurin ongelma tässä blogissa on se, ettei tämä blogi oikein kerro mistään. Tai en minä tiedä pitäisikö sen edes kertoa, kunhan selittelen osaamattomuuttani ja laiskuuttani. Ja aikaansaamattomuuttani.

Niin ja tämän kaiken lisäksi olen keskittynyt syksyn mittaan lähinnä hulluun työntekoon, jolle ei loppua näy. No ehkä ensi perjantaina voin jo huokaista hetkeksi ja palaan sorvin ääreen vasta tammikuussa - mutta joululoma tulee kyllä tarpeeseen. Oravanpyörään potkaistaan uudelleen vauhtia ja hypätään kyytiin sitten loppukevääksi ja yritetään kynsin ja hampain pitää kiinni.

Koska tässä blogissa otsikko on edelleen tuo kirjan ansiosta jne. täytyy todeta, että lukemiset ovat myös retuperällä tällä hetkellä. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä on tällä hetkellä puolessa välissä, mutta iltaisin sitä on jotenkin niin lamaantunut, että sitä rupeaa vain nukkumaan.
Lappalaisen teoksen lisäksi ei uusia kirjoja olekaan kierroksessa. Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talo jäi kesken (kiitos äiti kun veit kirjani) ja siinä oli kyllä suhteellisen haukoteltava alkuosa. Ehkä jouluna saisin nämä luettua loppuun?

Lataankohan tässä liikaa odotuksia ja tekemisiä joululle... iskee stressi, jota ei onneksi vielä ole ja päätin, ettei tule. Lahjat check, piparit check ja syöty, laatikot check, pikkujouluilut check, korttien lähetys check.. anoppilaan jouluksi ja perinteinen ohjelma check x 2.

Ja jos joskus tänne kirjoitin, että lupaan päivittää tätä ahkerammin, niin myönnetään, että se saattoi olla pienoinen ylilyönti, ellei jopa vale. Katteettomaksi uudenvuoden lupaukseksi ennakkoon voin toistaa tämän kyseisen lupauksen.

Toisen kerran 100 kirjaa

Netistä bongattuna lista, joka on ehkä juuri se lista, josta pitäisi lukea suurin osa ennen kuolemaansa. Aiemmin tein saman tyyppisen listauksen, mutta se ei ollut tämä sama. 

Lihavoidut luettu, kursivoidut jätetty kesken ja "normit" ei luettu.

Suomalaisten 100 kirjaa


1.Mika Waltari-Sinuhe egyptiläinen 
2.J.R.R.Tolkien-Taru Sormusten Herrasta
3.Väinö Linna-Tuntematon Sotilas 
4.Aleksis Kivi-seitsemän veljestä
5.Väinö Linna-Täällä Pohjan tähden alla1-3
6.Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli 
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja 
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala 
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat 
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexander Dumas- Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju 
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günter Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira 
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus




19/100 luettu .. auts. 

Vanhassa vara parempi

Sorruin jälleen vanhaan: äiti oli käynyt hakemassa kirjastosta Enni Mustosia ja lukaisin viikonloppuna Vasikantanssin ja Tunteiden lukukauden. Niihi kirjoihin ei kyllästy kyllä koskaan! Kärkyn kieli pitkällä uusinta Lehtistä, ei vissiin ole vielä ilmestynyt. Mutta viikonloppu meni rennosti noiden kirjojen parissa, ja muutenkin maalla möllöttäen. Ilma oli ihanan syksyinen, kuulas ja kaunis, siivottiin muun muassa grillikatos ja oltiin muuten ulkona. Sisko teki ihanaa omppupiirakkaa, ähkynhän siitä saa, kun sitä syömään alkaa.. :)

Mukava viettää viikonloput välillä vaan "olemalla" eli tekemällä kaikkea hyödyllistä, omaan rauhalliseen tahtiin. Kävin ikkunan pesukeikailla tutulle mummolle ja muuten puuhastelin äidin ilona. Sisaruksetkin sattui yhtä aikaa kotiin. Toisaalta on mukava viettää välillä viikonloppua muissa ympyröissä, reissata ja nähdä kavereita. Ensi viikonloppu menee luultavasti samoissa kuvioissa, sitten on parina viikonloppuna tiedossa menoa ja meininkiä, muun muassa ystävän häät ja mökkiviikonloppu kaveriporukalla :)

Työviikko alkoi ihanan leppoisasti rennon viikonlopun jälkeen. Sain muutaman rästihomman tehtyä alta pois ja kirjoitettua yhden saatekirjeen asiakkaille. Pitkästä aikaa kiva naputella vähän epävirallisempaa tekstiä. Se suuri kirjailijahaave on vielä tuolla jossain.. miksihän sitä ei enää kirjoittele novelleja tai vastaavia niin kuin ennen? Joskus teininä oli pari kolme tekstiä aina valmistumassa ja runoja siihen lisäksi. Runoja kirjoittelin viimeksi 2010, kun olin kaksi viikkoa intensiivikurssilla ja sattui hyvä draivi luppoaikana päälle :D

Ulkona alkaa olla jo melko pimeää, väistämättä se talvi tulee.. kohta käännetään kelloja ja sitten on tosissaan pimeää. Muistakaapa heijastimet, kun liikutte ulkona! Ja testatkaa ensin, että se heijastin tosiaan toimii. Ulos kiikkumaan niitä ja taskulampulla kauempaa valoa niitä kohti - siitä erottaa hyvät ja huonot heijastimet.

Rakkauden Praha

4 ihanaa, hauskaa, mahtavaa ja aurinkoista päivää Prahassa, tarvitseeko enempää kuin nämä kuvat.. 

Öinen Praha

Käytiin yhdessä thaimaalaisessa kynsistudiossa.. lopputulos minun osalta on tämä :)

Prahan kaupunki 

Se pakollinen vierailukohde kello 17:00!

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, nam

Pullajoutsenia.

Kahtena iltana oli upea ilotulitus, syytä en tiedä, että miksi.. 

Kaikki on niin koristeellista.. 

Ja nuo talot.. 

Olutta, totta kai, vaikka en siitä niin tykkää :)

Äärettömän kätevää, koirankakkapusseja ja roskis siinä alla! Onko näitä Suomessa?

 Ei täällä ainakaan.

Omenastruudeli, nam

Jokilaivalla ajelu jäi väliin, se ois ollu kiva kokemus myös :)

Sunnuntaina tulin takaisin Helsinkiin ja rakas avokas matkasi täältä iivantiirasta junalla myös Hesaan. Illalla Nickelbackin keikka ja maailman vihatuimmaksi bändiksi olivat saaneet Hartwallin lähes täyteen... ;) Upea livebändi, hyvä tunnelma, mahtavaa musiikkia... vaikka ilkeät kielet sanookin, että kyseinen bändi on tehnyt vain yhden biisin ja muuttaa sitä vain hieman joka levylle, ei se minua häiritse. Tekivät nimittäin sen yhden biisin sen verran hyvin. 

Maanantai pöljäiltiin Helsingissä ja suunnistettiin kartan avulla muun muassa verkkokauppa.comille ja nyt on kameraan lisäsalama :) Kaikkea muutakin kivaa kamerakrääsää siellä olisi ollut, tosi asiantunteva myyjä oli palvelemassa meitä. Mietittiin myös pokkarin uusimista, ajatus lähti siitä, kun keikalle mennessä piti järkkäri jättääki narikkaan (kannattaisko lukea ohjeet joskus etukäteen?). Maanantaina hiippailtiin sitten joitakin kauppoja vielä ja käytiin turisteina muun muassa Tuomiokirkolla. Kävelyä tuli torstaista sunnuntaihin aika reilusti, jaloissa tuntuu vähän, vaikka kengät oli muka hyvät. 

Junassa viihdytin itseäni nukkumisen lisäksi Ulla-Maija Paavilaisen Kummitäti kirjalla. Se oli  tavallaan jatkoa

Kylmä kamari kirjalle, jonka olen lukenut aiemmin (Sokerisiskot on kyseiseltä kirjailijalta edelleen lukematta, vaikka kirja on hyllyssä). Teos tarttui mukaan Akateemisesta kirjakaupasta pokkarihyllyltä.  Ihan viihdyttävä teos, kerronta on aika pikkutarkkaa välillä ja lauseet pitkiä, mutta kyllä junamatkalla jo yli puoleen väliin ehti.

Kirjakaupoissa olisi vaikka mitä kivaa ja mielenkiintoista luettavaa, kun saisi taas rahatilanteet matkustelun jälkeen kohdalleen, voisi aloittaa kirjahankintoja syksyn pimeneviä iltoja varten ;) 

TOP 10 Haluan hankkia itselleni (ja lukea) listalla ovat:

Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat 

Jari Tervo - Layla 

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja  

Sirpa Kähkönen - Hietakehto

Virpi Hämeen-Anttila - Tapetin värinen

Tuija Lehtinen - Tuhansien aamujen talo

Ulla-Maija Paavilainen - Vanhapoika

Riikka Pulkkinen - Vieras

Laila Hirvisaari  - Minä Katariina

Ei mikään omaperäinen lista, mutta näitä silmäilin kirjakaupoissa. Jaa-a, pitäisköhän alkaa vierailemaan kirjastossa useammin.. 

Ja kaveri suositteli Sinuhe egyptiläistä. Pitäis hommata se tiiliskivi jostain ja kokeilla, onko se oikeasti niin hyvä kun väitetään. :)

Matkakuumetta ja kuulumisia

Torstaina lähtö Prahaan, joten pikkuhiljaa alkaa ajatukset olla jossain ihan muualla kuin työhommissa. Ja nyt on vasta tiistai eli missä ne ajatukset ovat huomen illalla.. Edellisestä ulkomaan reissusta on vuosi vai jo kaksikin? Ellei Tallinnan reissuja lasketa ja eihän niitä lasketa. Silloin oli kohteena Slovakia ja Itävalta, joista tykkäsin kovasti, joten tuskin Tsekin Prahakaan tuottaa pettymystä.

On se jännä, että opiskelijana ei ollut rahaa mutta oli aikaa. Ei siis reissuja, rahattomana. Nyt on töissä, olis rahaa (joopa joo) mutta ei sitten sitä aikaa. Tämä reissu on varattu kalenteriin jo maaliskuussa ja nyt on hetkellistä katumusta ilmassa, ihan vaan siksi, kun kaikki työjutut jää seisomaan. Toisaalta, tulee tosi hyvään saumaan tämä reissu, kun alkaa olla hermot suhteellisen kireällä jo ja ankea syksy painaa päälle..

Prahan reissu on totta kai päällimmäisenä mielessä, mutta myös sunnuntaina oleva Nickelbackin keikka! Armas avokkaani hommasi sinne liput, joten Prahan koneesta suoraan hotelliin ja sieltä keikalle. Maanantai kulutetaan vielä Helsingissä. Jos jostain saisin tähän hätään ylimääräistä, niin Verkkokauppa.comin myymälästä mukaan lähtisi vähän kamerakrääsää. Mut taidanpa odotella veron palautuksia..

Syksyn värejä viikonloppuna

Syksy on kyllä sanana ankea. Tai noh, ankea ja ankea, tykkään minä syksystäkin ja tänä syksynä on ainakin säpinää tiedossa. On Prahan matka, mökkireissu, saunailta, ystävän häät... ja töitä. Viikot tulee kulumaan mielettömän nopeasti, kun jo nyt ajatuksissa käy "täh, nytkö on jo perjantai!" - ennen oli lähinnä "tulis jo se viikonloppu" - tyyppinen huokailu.
Lisäksi on ihan kiva, kun tulee ruska ja onhan se kiva, kun on raikkaita pakkasaamuja ja voi polttaa pimenevissä illoissa kynttilöitä.. se mistä en tykkää, on väsymys siihen pimeyteen ja valon vähyys etenkin aamuisin (kun en saa silmiä auki)  sekä se, että kohta joutuu taas persjalkainen paaraamaan hangissa ja hankaamaan auton ikkunoita puhtaaksi. Toisaalta, talvi on ihan kiva vuoden aika myös, jos on autotalli mihin ajaa auton.. Ja auttaiskohan kirkasvalolamppu? Vois kokeilla.

Viikonloppuna istuteltiin anopin kanssa kukkasipulit kukkapenkkiprojektiin ja toivon mukaan sieltä nousee keväällä krokuksia, helmililjoja, narsisseja, tulppaaneja.. Ja se on yllätys, mistä niitä nousee ja miten paljon, minä ainakin nakkelin surutta ne sipulit sen kummemmin miettimättä sinne penkkiin.

Viikonlopun kuvasaldoa

Muuta hienoa, viime aikoina tapahtunutta on se, että rakas ystävä sai toisen lapsensa eilen kello 04:15. Terve poika ja kummipojastani tuli isoveli. Hieno fiilis itselläkin, vaikka mulla ei ole osaa eikä arpaa asiassa, tavallaan :D
Lisäksi toinen hyvä ystävä kävi eilen kylässä koiransa kanssa. Meni ihan liian nopeaan aika! Mahtavaa tietojen vaihtoa (ei missään nimessä juoruilua), hyvää ruokaa ja seuraa ja valokuvien ottoa. Seuraavan kerran tavataankin varmaan vasta marraskuussa. Taas voi todeta, että työt haittaa veemäisesti tuota vapaa-aikaa.

Wimppu moikkaa :)

Ja loppuun vielä kirjoista, aloitin lukemaan vanhempien luona Kätkäläistä (Simo Hämäläisen kirja) ja täytyy sanoa,että melkein harmittaa, etten ennen ole tuohon kirjaan tarttunut! Hauska teos. Simo Hämäläiseltä olen lukenut aiemmin Nauravien ihmisten kylän. Kätkäläiskirjoja on enemmänkin, ehkäpä tässä minulle syksyksi "uusi" kirjasarja luettavaksi :)
Muistelin aiemmin, että Pietari Toropaisen pilvilinna olisi myös Hämäläisen kirja, mutta sehän on Kalle Isokallion. Se on myös hauska kirja, suosittelen. Ja jos pysytään suomalaisten mieskirjailijoiden puolella, niin kyllähän Veikko Huovisen Lentsu on teos, joka kaikkien pitää joskus lukea. Itse luin sen 12-vuotiaana, mummon kirjahyllystä kun kaikki kirjaston lainakirjat oli luettu. Vois olla uusinnan paikka.

Niin ja mulla oli pieni black out Sofi Oksasen uusimman kirjan kohdalla "Se oli joku Pääskyset putosivat, ei ku häh?!" .. oisko se ollu kuitenkin Kun kyyhkyset katosivat.. ;)
Oksasen kirjoista tykkäsin eniten Baby Janesta ja Puhdistuksesta. Puhdistus pyörii nyt leffateattereissa, ajattelin lähteä katsomaan. Avokas ei ollut kauhean innostunut, mutta menen sitten vaikka yksin. Jospa osoittautuu hyväksi leffaksi eikä pettymykseksi..

Syksyn kirjatarjontaa

Blogin hiljaiselo jatkuu ja jatkuu. Tiedossa vihdoinkin viikonloppu, kun ohjelmassa ei pitäisi  olla hullua huhtomista kaikenmaailman kissanristiäisissä ja koirankastajaisissa (nekin on tosi mukavia, mut kiva olla välillä paikallaankin).

Kirjojen parissa voisi tänä viikonloppuna rentoutua; minulla on jemmassa anoppilan yöpöydällä ystävältä lainattu Charlaine Harrisin Veren voima. Vampyyrihommia. Telkkarin puolelta katsoin Vampyyripäiväkirjoja (ei mitään tekemistä tämän kirjasarjan kanssa) ja True Bloodia (tällä taas on tekemistä tämän kirjasarjan kanssa), mutta molemmat sarjat odottavat loppuun katsomistaDVD-hyllyssä. Fantasiatarinoiden puolelta en pysty sanomaan muuta kuin Potterit; ne olen urhoollisesti kahlannut kaikki läpi, tosin vasta silloin, kun minun ikäpolvi alkoi olla jo liian vanhoja lukemaan niitä.. Twilight kirjat lueskelin myös ja petyin suuresti sitten leffaan. Kirjasarjasta Perillinen luin Eragonin ja Esikoisen, mutta siihen lopahti sen kirjasarjan kiinnostavuus.

Noloa, mutta en ole koskaan saanut Sormusten herraa loppuun. Varmaan kuudesti olen sen tiiliskiven aloittanut, mutta kun ei iske niin kovaa, että tekisi mieli ahmia se kirja, niin ei väkisin. Tämä Veren voima vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, jahka pääsen joskus kakkoslukua pidemmälle.

Muita kirjoja siinä pöydällä ovatkin Laila Hirvisaaren Lehmusten kaupunki (8 euroa kirja-alessa!) ja Raija Orasen Valkea talo jokivarressa. Lehmusten kaupunkia olen lukenut ennenkin ja se on myös suurinpiirtein luvussa kaksi menossa. Orasen kirjaa en ole aloittanutkaan vielä, ostin sen matkalukemiseksi Turun reissua varten, mutta lukematta jäi.

Syksyn kirjauutuuksista minua ilahduttaa erityisesti Enni Mustosen ja Tuija Lehtisen kirjat. Suomalainen.com ilmoittaa, Lehtisen Tuhansien aamujen talo olisi ennakkotilattavissa. Taidan hillitä vielä himoni.. tai yrittää ainakin.

Sen sijaan Mustosen Kultarikko olisi ilmeisesti jo ostettavissa! Tili tuli tänään, josko huomenna kirjakauppaan ja Mustos-kokoelmaa kerryttämään.. Pohjatuulen tarinoita  sarja ei ole parhaita Mustosen sarjoja, mutta kyllä sen lukee ennemmin kuin selkäänsä saa ;) Ja oikeasti ne ovat hyviä kirjoja, toki parempiakin on joskus ollut, mutta...

Lisäksi Lehtisen tuotannosta löytyy ilmeisesti uusintapainos kirjasta Pirun saaren veljekset. Sitäpä minulla ei ole, enkä muista lukeneeni.. Miksi ostaa kirjoja, eikä lainata kirjastosta? Jaa-a. Ostan vain ne  kirjat, jotka tiedän lukevani / lempikirjailijoitteni. Joskus hutiostoksia pokkareina, joskus yllättäviä löytöjä jotka ovatkin parempia kuin osasi odottaa "ota kolme maksa kaksi" tarjoushyllyä penkoessa. Minusta on mukavaa, että voin ottaa lempikirjani milloin vain esille ja lukea niitä milloin vain. Onko parempaa aivojen nollausta kuin hyvä kirja, jonka juonen tuntee kuitenkin sen verran hyvin, ettei se vaadi koko keskittymiskykyä? Toisaalta on ihana lukea uusia kirjoja ja ahmia ne kerralla loppuun. Ai että.

Kirjablogit ovat mielenkiintoisia & inspiroivia ja uusin löytämäni kirjablogi löytyy tuosta linkistä. Eniten minua lämmittää tuolta 29.7 kirjoitetusta tekstistä löytyvä lausahdus:

"Kirjoja ei ole koskaan tarpeeksi ja jos ihan oikeasti saa pussillisen kirjoja pilkkahintaan, niin pakkohan siihen on tarttua."

So true. 

Kesä loppusuoralla

Kesän loppusuora alkaa häämöttää; koululaiset aloittivat eilen, pikku ekaluokkalaisia näkyi taapertavan kaduilla tänä aamuna. Aurinko paistaa matalammalta, syyskesäisesti, lehdet ovat alkaneet tippua puista.. Iltaisin on viileää ja nousee sumua. Sinne meni, kesä. Kesänlapsena sitä on suunnitellut jo ensi kesän, vaikka tykkään minä syksystäkin. Kynttilät ja pimeät syysillat ovat lyömätön yhdistelmä. Aloittelin kynttiläkautta jo pari viikonloppua sitten, tosin pimeyttä joutui odottamaan aika pitkään, että ne kynttilät olivat oikeasti komeita.. 

Pentikin tuikkukipot

Partylite 

Blogissa on ollut hiljaiseloa ja se johtuu pitkälle omista töistä. Kiirettä pitää ja tätäkin postausta raapustan työkoneella, tosin vanhempien keittiössä istuen, en onneksi työpaikalla käkkien. Helpotusta työrupeamaan ei näy ihan hetkeen, tällä menolla istun jouluaattonakin töissä, jos kalenterimerkinnät lisääntyvät tässä tahdissa.. mutta se on elämää tällä hetkellä ja kun työt saa näin kesän jälkeen taas vauhtiin, saa varmasti kalenterinsakin inhimillisemmäksi (hope so).

Syksyn kirpeitä ilmoja odotellessa :) Syyssateet sen sijaan voisivat jättää saapumatta..

Naamakirja, here I am, once again

Noh, siellä ollaan taas ja ei tunnu miltään. Olisiko sen sitten pitänyt tuntua joltain? En tiedä. Sen tiedän, että blogin pitäminen jatkuu joka tapauksessa. Facebook saa palvella ainoalla tarkoituksellaan eli yhdistää minut kaukana oleviin ihmisiin, that's it. Aiemmin siitä tuli varsinainen turhuuden alttari, mutta nyt ajattelin muuttaa linjaa. Kuinka pitkään se pitää, se on arvoitus..

Mistä rakkaus alkaa ja mihin se loppuu?

Rakkauden alku on laulun mukaan salaisuus, "ikivanha varmaan ja meille nyt uus". Rakkaus on sinällään omituinen asia; se on tunne, mutta välillä se on enemmän kuin tunne. Se on tekoja, se on sanoja, se on sitä tunnetta. Ja mitä kaikkea muuta? Jotain näkymätöntä?  Milloin tajuaa olevansa rakastunut ja milloin ihastuminen muuttuu rakastumiseksi? Mihin kaikkeen voi olla rakastunut? Käytännössähän sitä voi rakastua mihin vaan, mutta ehkäpä tässä on hyvä pysyä ihan kahden ihmisen välisissä asioissa nyt. Parisuhteessa. Rakkaus lapsiin tai omiin vanhempiin on taas oma alalukunsa rakkaudessa. 

Oman rakkauteni tai siis sen, että tosiaan olen rakastunut, tajusin eräänä joulukuisena iltana, kun nykyinen avokas oli lähdössä kotiinsa ja eteisessä vielä halattiin. Taisinpa sen siinä sanoakin hänelle ensimmäisen kerran ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Rakkautta on tunnustettu maailmansivu. Parhaat laulut kertovat rakkaudesta; yleensä menetetystä tai rakkauden aiheuttamasta tuskasta. Miten niin kaunis asia aiheuttaa vielä tuskaakin? Entäs rakkausrunot sitten, ja mitäs varten meillä onkaan ystävänpäivä. 

Kävin kesäteatterissa keskiviikkoiltana. Entäs nyt Niskavuori näytelmässä Ilona toteaa jotenkin näin että "rakkaus on sitä, että asettaa oman elämänsä sivuun tehdäkseen toisen onnelliseksi". En allekirjoita tätä lausetta. Tosi rakkauden määritelmä saattaa olla jotain tuon suuntaista, mutta siinä tapauksessa minä en sitä tarvitse. Hieno homma, jos rakastaa täysillä, mutta jos oma elämä uhrataan siinä sivussa.. noup. 

Rakkaus on hieno, hehkutettava sana. Sitä hehkutetaan niin paljon, että tavallisessa arjessa sitä tuntee itsensä joskus mitättömäksi asian suhteen. Hokemista parhain "minä rakastan sinua" muuttuu kuitenkin mielestäni aika haaleaksi, jos sitä hoetaan joka tilanteessa. Sama olisi hokea haukionkalahaukionkalahaukionkala. Rakkaus on mielestäni pieniä tekoja; sitä, kun lähdet lenkille ja ukkoskuuro yllättää - toinen tuleekin autolla vastaan hakemaan kotiin. Tai kun tulee kotiin ja toinen on oma-aloitteisesti siivonnut tai tehnyt muun jutun, mitä oli itse ajatellut koko päivän, että sekin asia on tehtävä illalla. Pitkässä parisuhteessa olevana on huikeaa tajuta aamulla nukkuvaa miestä katsoessa, että ei hitto, tuota minä rakastan. 

Se siis rakkaus säilyy mukana koko ajan, vaikkei sitä hokisikaan. Se vaan usein peittyy arkisten asioiden alle. 

Silti rakkautta pitää hoitaa. Jos suhde perustuu rakkauteen, ei se hoitamatta kestä. Miten sitä hoidetaan, se lienee jokaisen oma valinta. Minulle riittää pienetkin asiat, toiset taas haluavat kukkia, kynttiläillallisia tai jotain. Tietysti, en pistä vastaan niitten kukkien suhteen, mutta kyllä minä uskon vaikka minulle ojennettaisiin pelkkä horsma.  

Mutta voiko parisuhde perustua pelkkään rakkauteenkaan? Entäs luottamus, avoimuus, intohimo, ystävyys.. Tulevatko nämä automaattisesti rakkauden mukana vai ovatko nämä erillisiä asioita? Samalla tavalla nämä vaativat hoitoa. 

Mihin rakkaus sitten loppuu? Joskus eronneiden kuulee sanovan, että "rakkaus vain loppui" - voiko näin tosiaan olla? En tiedä, koska toistaiseksi oma rakkauteni ei ole loppunut. Jos joku osaa tämän tunteen / asian selittää, niin olisi hienoa. 

Rakkaus voi periaatteessa loppua erilaisiin asioihin; elämäntilanteet, erilleen kasvamiset, ihastumiset toiseen, pettäminen, raha-asiat, mielenterveysongelmat, alkoholi.. näitähän riittää. Minun teorian mukaan rakkaus loppuu, kun siihen tarpeeksi pettyy. Tiedä sitten, pitääkö paikkaansa, mutta johonkin teoriaan tämäkin asia on rakennettava.

Vihkivalassa sanotaan, että rakastakaa toisianne, kunnes kuolema teidät erottaa. Joskus rakkaus ei lopu kuitenkaan kuolemaan, vaikka se on vaikein ja pysyvin asia. Sieltä rajan takaa tai jostain ei enää kuitenkaan takaisin tulla ja pikkuhiljaa eloon jääneiden tulee jatkaa elämää. Rakastavatko he enää koskaan samalla tavalla kuin ennen, sitä en osaa sanoa.  

Noh, eihän mikään näin yksioikoista ole,mitä tässä tekstissä tulee esille. Jokaisessa rakkaudessa on varmasti omat ongelmansa ja ryppynsä, mutta on vain ihmisistä kiinni, miten ne silotellaan ja selvitellään vai tehdäänkö niille mitään. Joskus pelkkä rakkaus ei vaan riitä, vaikka kuinka haluaisi. Pelkällä lujalla rakkaudella et saa selvitettyä puolisosi ongelmia, jos hän ei itse sitä halua, mutta tukea siitä toki saa. On olemassa myös ihmisiä, jotka ovat ihan varmoja, ettei heitä kukaan rakasta. Sen olen tässä elämässä oppinut, että jos et rakasta itseäsi, miten kukaan muukaan voisi rakastaa sinua? Terve itserakkaus on hyvästä. 

Rakkaus on välillä sekavaa ja niin tuntuu olevan tämä tekstikin. Rakkauden täyteistä perjantaita kaikille :) 

Kylmän kesän kuumat päivät

Viikonloppu meni töissä, paikallisessa konenäyttelyssä osastolla heiluen ja nyt on päivät sekaisin. Kalenteri väittää tätä päivää tiistaiksi, vaikka olen aika varma, että nyt on torstai. Uskon kuitenkin kalenteria, tämän kerran.. Viikonloppu meni kuitenkin mukavasti, vaikka töitä olikin. Mielellään sitä tekee ulkona töitä, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa - tosin lintujen laulua ei kuulunut viikonloppuna, Pojun Poika saunoo sen sijaan turhankin monta kertaa.

Eilisen päivän rämmin pellolla lakoontuneen timotein seassa 9:00-16:30 välisen ajan ja nyt on oikeastaan ihan kiva istua toimiston viileydessä. Niska ja käsivarret helottaa punaisena kuin tomaatit. Valittaa ei pitäisi, kun aurinko kerrankin näyttäytyi (ja sen mukana sitten superukkoset, jotka missasin), mutta ei ole tuo helle meikäläisen juttu. Semmoinen + 20, korkeintaan 22 lämmintä ja vieno tuulenvire välillä - se ois bueno. Pakkasten kanssa sama juttu - pakkasessa ei oo mitään vikaa, mutta se -30 on liioiteltua. Pakkasen kanssa raja kulkee siinä -15 asteessa. Jostain kumman syystä säitten haltija ei noudata näitä minun toiveita kelien suhteen, vaan ne on aina ihan viturallaan.

Eilen illalla kotiuduin siis töistä puoli kuuden maissa, makasin hetken reporankana sohvalla ja kampesin sitten itseni kaupungille. Kävin lainaamassa kavereilta pyykkipulveria (kiitos J & O!) ja hiippailin pyykkipulverit kassissa ja kamera kaulalla vielä noin 7 kilometrin lenkin, vaikka jalat huusivat hoosiannaa päivän kävelyistä muutenkin. Jokunen kuva tarttui kameraan matkalla kotiin:

Tuo liikennemerkki on tämän kuvan "se juttu".

Viimeiset ukkospilvet vetäytymässä pois kaupungin yltä

Kesäkukat, kuihtumaan päin jo

Kaksi tämmöistä heppuakin tuli vastaan :)

Nuutuneet ulpukat

Varrella virran

Paikallista rakennuskantaa

Tarvitseeko tähän edes lisätä mitään?? Tämä on jo melkein taidetta, ei hitto.. 

Rannalla

Perisuomalainen rantamaisema keskellä kaupunkia

Ihanan suttuisia kuvia, vaikka ennen tänne laittoa näyttävät olevan suhteellisen teräviä. Nice.
Jäin myös melkein kahdesti saman pyöräilijän alle, kun juoksentelin kameran kanssa ees taas kävelytiellä. Tyyppi nauroi jo toisella kerralla. Itse pohdin, jäikö se seuraavaan mutkaan odottamaan, että voi kokeilla kolmannen kerran kaatoa. Ei jäänyt.

Kotiin päästyäni jäädytin pari märkää pyyhettä pakastimessa ja viilensin kärventyineitä käsivarsia sekä kipeitä polvia niillä. Buranan kanssa unille, jotta voin herätä puoli kolmelta siihen, että kaksi jätkää (äänistä, siis puheesta päätellen) ajelivat skootterilla pitkin katua ja poikkesivat aina huudattamaan skootterin äänimerkkiä talojen pihaan. Se kuului kohtuullisen hyvin, kun hiostavan ilman vuoksi makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön ikkunat oli pakko pitää auki ja luulen, että samaan ratkaisuun oli päätynyt joku muukin meidän talossa. Siis mitä kettua?! Ei sitten nykynuorisolla muuta tekemistä enää ole. Menkää kotiinne nukkumaan, saatana. Ilmeisesti tyypit kyttäs, missä taloissa syttyy valot ja sitten karkuun. Perkele sanon minä, ei ollut kaukana, ettenkö olisi soittanut Kissalan poikia paikalle, mutta ilmeisesti joku ehti ensin, kun skootteria vietiin yhdessä vaiheessa kohtuullisen vilkkaasti pitkin katua ja sitten hiljeni. Luonnollisesti tämän episodin jälkeen ei nukuttanut ja meni pilkkiessä johonkin neljään saakka. Sen jälkeen sitten nukahdin ja karu aamu iski taas nyrkillä naamaan puoli seitsemältä.
Levätään sitten haudassa.

Käärmeitä paratiisissa

Zombivaellus jatkuu, viime yönä väistelin unessani tällaisia. Ja yritin tappaa krokotiilin poikasia jollakin lamaannuttamisaineella, joka oli samanlaisessa purkissa ku lasten hyttysmyrkky. Että semmosta. Nukutti muuten ihan hyvin, kiitos kysymästä, muuten vaan silmät ristissä ja tukka pystyssä.  Mutta aitta osoittautui jälleen hyväksi makuupaikaksi ja avokaskin sai nukuttua, kun ei satanut vettä.

ps. tuo on muovia, kuten näette ja tämä on eilen illalla ikuistettu mansikkamaalla, jossa nämä tyypit toimivat räkättirastaitten pelokkeena. Ja hyvin muuten toimivatkin.

Ainahan se on mielessä.. loma (etenkin kun se on ohi).

Ensin oli stressi siitä, ettei se loma koskaan tule ja sitten siitä, ettei lomalla ehdi mitään tehdä ja loppuhuipentumaksi siitä, että nyt se loma on ohi. Noh, minulla ei kyllä virallisesti ole ollut stressiä vielä yhdestäkään edellä mainituista, mutta se voi vielä iskeä. Oon sen verran hidasjärkinen aina välillä, että mikä tahansa näistä kolmesta muodosta voi vielä hiipiä takautuvasti.. Eka päivä töissä loman jälkeen ja suoraan viikonlopuksi hommiin. Ja mikä hienointa, aurinkohan totta vieköön paistaa nyt, kun minä istun täällä toimistossa. Eipä passannu paistaa sen kahden ja puolen viikon aikana hyvin montaa kertaa, mitäh?! 

Viime yö päätettiin viettää anoppilassa miehen kanssa vanhassa aitassa nukkuen. Hiton hyvä idea, mitä nyt mies karkas sisälle nukkumaan ättäröityään tunnin verran; ei saanu unta, ku sato vettä ja se ropina oli liian kova kuulema. Itsehän en jaksanut evääni liikauttaa, joten jäin sinne. Ja en voi sanoa, että mitkään maailman parhaimmat unet oisin saanu, ku näin ihan sekavia unia koko yön. Oon itseasiassa väsyneempi nyt ku mitä lomalle jäädessäni.. mutta se johtuu kyllä vaan tästä viime yöstä. 

 Viime yön makuupaikka. Hyvä aitta, ensi yönä uudelleen ja miehelle korvatulpat :) Heräsin puoli viideltä siihen, että harakka istui katolla nauramassa. Minua ei sattuneesta syystä naurattanut.

Kahdessa ja puolessa viikossa onnistuin kuitenkin saamaan sekä uni-, ruokailu- ja liikuntarytmini heittämään voltteja. Niitä korjatessa mennäänkin sitten jouluun asti, jolloin ne voidaan taas laittaa sekaisin! Kahdessa ja puolessa viikossa ehdin tehdä kuitenkin kaikkea kivaa ja esimerkiksi ekan pitemmän kesälomareissunkin tänä vuonna sitten alakoulun. Vanhempien mukana varmaan viimeks reissannut kesällä, normaalistihan olen viettänyt kesät töissä kokonaan.

Ehdin lomallani myös muun muassa tyhjentää tilini alennusmyynteihin, käydä kerran uimassa jääkylmässä vedessä, rentoutua kavereitten kanssa, saada taas kintut verille hyttysistä, käydä elokuvan kuvauksissa avustajana, kerätä kesäkiloja, leikittää kummipoikaa (tämä jäi kyllä liian vähälle), siivota kotia, laittaa kukkapenkin valmiiksi, tankata palamatonta polttoainetta autoon ja viettää yhden päivän autokorjaamoilla, juhlia, grillata, pakastaa mansikoita, lukea kirjoja, valokuvata.. Että kaiken kaikkiaan ihan hyvä loma. Kämpän ikkunat on kyllä edelleen pesemättä, matoista ja saunasta nyt puhumattakaan, mutta ehkä me selvitään. 

Tässä siis istun ja ihmettelen, että mitähän tekis. Satamiljoonaa sähköpostia, sekavia kalenterimerkintöjä, paperikasoja.. hmm. Kuppi kahvia ja ehkä sitten järki juoksisi paremmin? Kahvin juominenkin piti lopettaa kokonaan ja here I am, once again.. Suussa maistuu valmiiks pahalle ja minä otan vielä toisen kupin! Tuolla ihanalla hyla maidolla, joka kestää vaikka ydinräjäytyksen! Hyi saasta. Eikä se järki juokse sen paremmin. 

Onneks elämä ei (ehkä) lopu vielä tähän loman loppumiseen. Tiedossa tälle kesälle vielä mölkkyturnaus ja muuta mukavaa ihanien ihmisten kanssa, ystävän toinen muksu syntyy elokuussa, syksyllä tiedossa Nickelbackin keikka ja Prahan matka, ohjatut jumpat ja muut normaalit kuviot alkaa taas, tarkemmin ajateltuna syksy on oikeastaan ihan nätti vuoden aika, kynttilöitä kaivetaan jo esille.. Ja niin, minähän jään oikeille kesälomapäivilleni viikoksi lokakuussa, että eihän tässä oikeastaan mitään valittamista ole. Toiset odottaa ensi kesään saakka ;) 

Keppälerttunen, leppäkerttunen.

Synttärionnea ja käsittämätöntä surua

Avokkaan kolmekymppisistä toipuessa, lauantaina oli juhlat ja vieläkin väsyttää. Pientä päänsäryn poikastakin meinasi sunnuntaina olla, mutta ei pahastikaan, joku muu tuntui voivottelevan huomattavasti enemmän.. vähillä unilla kuitenkin ja univajetta nyt paikatessa sitten. Mukavata oli, kiitoksia vaan kaikille ja etenkin meidän grillimestareille, jotka jaksoivat hikoilla loppu porukalle muikkuja, grillimakkaraa, aurajuustotomaatteja, pekoniherkkusieniä ja lihaa.. Ähky tuli!

Nam.. ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :)

Kävin hankkimassa synttärilahjaksi miehelle täytekakun. Sitä kun on oltu yhdessä jo vuodesta kivi ja kirves ja ei osannut kertoa, mikä ois synttärilahjatoiveena, niin päädyin tällaiseen ratkaisuun. Juju kakussa on se, että kuva esittää miehen harrasteautoa. Näköinen kuva tulikin, kiitos vaan JK Unelmakakku! :) Mansikkasitruuna täytteellä ollut kakku katos kyllä alta aikayksikön, 40 hengen kakku oli tälle porukalle jopa liian pieni :D 

Kakku :) Yllätys onnistui täydellisesti, kun vasta kahville tullessa mies kysyi, että jahas, mikäs se tämä on ja mistä tämä on ilmestynyt?! 

Ilta kului kivasti saunoessa ja laulaa luikautettiin sammakkokuorona vielä Kolmekymppinen. Sanoja ja säveltä oli muokattu kivasti, kiitos vaan soittajalle :) Mölkkyä ei kyllä nyt pelattu, vaikka suunnitelmissa oli. Perinteistä mölkkyturnausta odotellessa, pari viikonloppua vielä! Sää suosi onneksi lauantaina, vaikka ennusteen mukaan luvassa oli kuuroja; kolmen maissa ripotteli vettä, mutta muuten ilta oli oikein nätti, joskin vähän kylmä. En vieläkään uskaltanut uimaan lampeen, vaikka saunasta suoraan olis päässytkin. Sen verran kylmää se oli siellä Tampereellakin, hyrr. 

Tätä lajia kului illan aikana liiankin kanssa, vaihteeksi matokuuri otettu taas.. 

Eilen illalla käytiin katsomassa uusin Batman. Porukkaa oli kerrankin leffateatterissa ihan kiitettävästi, usein ollaan oltu paikallisessa teatterissa ihan kahdestaan tai korkeintaan muutaman henkilön kanssa. Aivan loistava leffahan se oli, lopputekstien alkaessa teki mieli alkaa taputtamaan, sen verran taidetta oli Nolan taas ladannut tulemaan. Suosittelen lämpimästi. Ehkäpä löytyy heti ilmestymisen jälkeen ko. leffa meidänkin hyllystä. Anne Hathaway teki loistavan suorituksen kissanaisena, paras sitä lajia minusta ja noh, Christian Bale on vaan niin Batman. Tykkään Nolanin leffoista, kun ne ei ole koskaan liian yksioikoisia, vaan pitää vähän ajatella, kun leffaa katsoo. Tämä oli samaa lajia ja voiko sanoa vielä kerran, että ihan pirun hyvä. Hans Zimmerin musiikki vielä tähän - love it. 

Samaan aikaan kun hehkutan leffaa, ei voi olla muistamatta Denverin ammuskelun uhreja. Taas tuli jollakin kovalevy täyteen ja se purkautui tällä tavoin - käsittämätöntä ja todella surullista. Vaikka ne ihmiset ovat tuolla kaukana rapakon takana ja tv, radio, netti, lehdet - joka paikka syytää koko ajan ilmoille sotaa ja itsemurhapommituksia, pysäyttää tällainen uutinen aina vähän enemmän. Että se kuolema tulee ja ottaa sinut ostoskärryyn tuollaisella tavalla, tuollaisessa paikassa. Se olisi voinut olla täälläkin tapahtuva juttu, ihan missä vain. Ei pysty käsittämään, taas kerran saa ihmetellä, että mihin tämä maailma on menossa?  Surullinen juttu, toivottavasti näitä ei tule lisää. Vaikka on varmaan ihan turhaa heittää tänne, että suruvalittelut uhrien omaisille, niin heitän sen silti. Ei ollut Obama väärässä sanoessaan puheessa, että koko USA ajattelee uhreja ja heidän perheitään, samoin koko maailma. Kyllähän tuo vähemmästäkin ajatukset vetää sinne suuntaan ja toki keltaisen lehdistön tekstejä luetaan täälläkin ahkerasti. 

Noh, elämä jatkuu kuitenkin synkistä uutisista huolimatta, niin kliseistä kuin se onkin. Tänään käytiin sitten kummipojan ja tämän äidin kanssa juhlistamassa ystävän pojan 1 vee synttäreitä :) Nuoren herran virallinen päivä oli just lauantaina, mutta kahvia ja kakkua tarjottiin tänäänkin! Hyvää oli ja pyörimällä kotiin.. Alun hieman kiukkuinen sankari oli jo loppuajasta yhtä hymyä ja kummipoika & talon esikoinen tulivat hyvin juttuun, kun pitkästä aikaa näkivät taas :)

Nyt on hetkeksi juhlat taas juhlittu. Aina kun sanoo näin, saa kutsun joihinkin kemuihin ;) Tai järjestää itte jotain... Huomenna oli tarkoitus lähteä ystävän lasten ja kummipojan kanssa Hoploppiin, mutta muu porukka on tullut kipeäksi, joten taidetaan mekin vaihtaa kohdetta vaikka leikkipuistoon, kirjastoon tai muuhun paikalliseen kohteeseen, jossa on kiva käydä retkellä 3,5 vuotiaan kanssa. 

Auringon keltainen - aurinkoa ei tänään muuten ole taas näkynyt..

Kesä alkaa olla lopussa.. Tai ainakin minun loma. Töihin torstaina ja viikonloppu töissä, sitten normaali viikkorytmi taas. Tiedossa on tälle kesälle kuitenkin vielä menoja ja tekemistä, että eiköhän sitä kohta olla ihan huomaamatta jo joulussa.. Eilen meinasi naurattaa, kun Pekka Pouta povasi säätä telkkarissa ja tuumasi, että ei osaa tässä vaiheessa vielä sanoa, että kuuluuko Suomi viikonloppuna korkea- vai matalapaineen rintamaan. No, villi veikkaus on, että kun koko kesän on satanut, niin eiköhän se sada vielä viikonloppunakin! Helteet on siirretty ens vuoteen. 

ps. minkä hiton takia muutamissa päivityksissä tulee keskelle tekstiä tollainen valkea laatikko, minkä sisään tuo teksti jää?! MINEN TAJUA! :)

Kesäloma.. kuvina

Kesäloma on jatkunut melko leppoisissa merkeissä. Turku-Tampere akselilta kun selvisin, jatkettiin viikonloppuna paikallisille Olutjuhlille. Huhhuijaa :) Otettiin kaverin kanssa viiniä perjantaina ennen baarikierrosta - avattiin pullo perinteisellä ruuvi-ruuvimeisseli-putkipihdit tyylillä. H soitti, että onko viiniä ja tottahan sitä nyt sen verran! Eipä käynyt mielessä, ettei meillä avaajaa ole, mutta eipä ollut eka kerta tätä lajia. Ens kerralla akkuporakoneella ;) Lopputulema on alapuolella; korkki pullossa ja viini vähissä. Enkä minä edes juo viiniä.. 

J tais tuoda tätä Venetsiasta.. meneppä uudelle reissulle sinne, oli se ihan hyvää :D Tuhottiin S:n kanssa lauantaina loput.. 

Kesä ilman kesäherkkuja on teeskentelyä, joten serkku tekas mansikkamarenkihöttöunelmaperhekakun. Ja odottaa kuvassa kakkulapio tanassa, että pääsee korkkaamaan sen ;) Oli ihan sikahyvää! 

Luin vaihteeksi koko Koskivuori-sarjan Enni Mustoselta. Suosittelen lämpimästi ja samalla pohdin kuumeisesti, voisko tätä saada jatko-osina lisää tai pitäskö vaan etsiä jo uusia kirjoja luettavaksi..

Käytiin eilen kihlajaiskahveilla (huom. ei omilla, ehehee.) Takasin tullessa kierrettiin maisemareittejä kun oli niin kaunis ilma. Autossa istuessa on aikaa räplätä kameraa. Yllättävän selkeetä kuvaa vauhdissa, ikkunan läpi otettuna. 

Tänään valettiin halliin lattia. Itsehän osallistuin keittiön puolelta ko. talkoisiin.. minä kun niin tykkään keittiöhommista >:)

Muuten on elämä ollut peruslössöttelyä: kotona ja anoppilassa, viikonlopusta ja reissusta toipuessa. Melko vähän on tullut kuvattua kotona, sinällään harmi, mutta eipä nuo kuvausilmatkaan ole mitkään parhaimmat olleet (seliseliseliseliseliseliseliii). Noh, tänään kuitenkin jotain tuon hallin kuvaamisen lisäksi:

Ruusuja ...

.. liljoja..

.. metsämansikoita!

Rentun ruusu. 

Kissankello

Veikkaisin äkkiseltään timoteiksi. Keskityin enemmän vesipisaroihin kuin kasvin lajiin :D

Tämän illan pikakuvasaldo on siis tässä, kasveja yllättäen. Kissojakin jahdistin linssiin, mutta ne pakeni paikalta lähes samantien. Itikat pääsi yllättämään pahemman kerran kun ohvi jäi sisälle. Pakko oli siis huitoa ja paeta itsekin paikalta. Tälle näyttää, kun itikka vähän imaisee verinäytettä miusta: 

Perussettiä. Ne vähän tulehtuu.. 

..joten sanotaanko, että en oikein arvosta hyttysiä.

Kesälomaa on jäljellä vielä ruhtinaallisesti (mun mittapuulla) ja siis vasta ensi viikon torstaina takaisin sorvin ääreen. Eipä ole haitannut, vaikka on sateinen kesä ollutkin, mulle riittää, että saa olla kotona ja tehdä omia juttuja ja olla omiensa kanssa :) Reissuttuakin on tullut ihan riittämiin tälle kesälle, syksyllä jatkan ;) 

Viikonloppuna keskitytään juhlimaan miehekkeen synttäreitä, odotan innolla :) Lauantaina olisi suotavaa, että aurinko paistaisi tai olisi edes satamatta, vaikka ois säkkipimeetä, mutta kun ei satais.