Kylmän kesän kuumat päivät

Viikonloppu meni töissä, paikallisessa konenäyttelyssä osastolla heiluen ja nyt on päivät sekaisin. Kalenteri väittää tätä päivää tiistaiksi, vaikka olen aika varma, että nyt on torstai. Uskon kuitenkin kalenteria, tämän kerran.. Viikonloppu meni kuitenkin mukavasti, vaikka töitä olikin. Mielellään sitä tekee ulkona töitä, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa - tosin lintujen laulua ei kuulunut viikonloppuna, Pojun Poika saunoo sen sijaan turhankin monta kertaa.

Eilisen päivän rämmin pellolla lakoontuneen timotein seassa 9:00-16:30 välisen ajan ja nyt on oikeastaan ihan kiva istua toimiston viileydessä. Niska ja käsivarret helottaa punaisena kuin tomaatit. Valittaa ei pitäisi, kun aurinko kerrankin näyttäytyi (ja sen mukana sitten superukkoset, jotka missasin), mutta ei ole tuo helle meikäläisen juttu. Semmoinen + 20, korkeintaan 22 lämmintä ja vieno tuulenvire välillä - se ois bueno. Pakkasten kanssa sama juttu - pakkasessa ei oo mitään vikaa, mutta se -30 on liioiteltua. Pakkasen kanssa raja kulkee siinä -15 asteessa. Jostain kumman syystä säitten haltija ei noudata näitä minun toiveita kelien suhteen, vaan ne on aina ihan viturallaan.

Eilen illalla kotiuduin siis töistä puoli kuuden maissa, makasin hetken reporankana sohvalla ja kampesin sitten itseni kaupungille. Kävin lainaamassa kavereilta pyykkipulveria (kiitos J & O!) ja hiippailin pyykkipulverit kassissa ja kamera kaulalla vielä noin 7 kilometrin lenkin, vaikka jalat huusivat hoosiannaa päivän kävelyistä muutenkin. Jokunen kuva tarttui kameraan matkalla kotiin:

Tuo liikennemerkki on tämän kuvan "se juttu".

Viimeiset ukkospilvet vetäytymässä pois kaupungin yltä

Kesäkukat, kuihtumaan päin jo

Kaksi tämmöistä heppuakin tuli vastaan :)

Nuutuneet ulpukat

Varrella virran

Paikallista rakennuskantaa

Tarvitseeko tähän edes lisätä mitään?? Tämä on jo melkein taidetta, ei hitto.. 

Rannalla

Perisuomalainen rantamaisema keskellä kaupunkia

Ihanan suttuisia kuvia, vaikka ennen tänne laittoa näyttävät olevan suhteellisen teräviä. Nice.
Jäin myös melkein kahdesti saman pyöräilijän alle, kun juoksentelin kameran kanssa ees taas kävelytiellä. Tyyppi nauroi jo toisella kerralla. Itse pohdin, jäikö se seuraavaan mutkaan odottamaan, että voi kokeilla kolmannen kerran kaatoa. Ei jäänyt.

Kotiin päästyäni jäädytin pari märkää pyyhettä pakastimessa ja viilensin kärventyineitä käsivarsia sekä kipeitä polvia niillä. Buranan kanssa unille, jotta voin herätä puoli kolmelta siihen, että kaksi jätkää (äänistä, siis puheesta päätellen) ajelivat skootterilla pitkin katua ja poikkesivat aina huudattamaan skootterin äänimerkkiä talojen pihaan. Se kuului kohtuullisen hyvin, kun hiostavan ilman vuoksi makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön ikkunat oli pakko pitää auki ja luulen, että samaan ratkaisuun oli päätynyt joku muukin meidän talossa. Siis mitä kettua?! Ei sitten nykynuorisolla muuta tekemistä enää ole. Menkää kotiinne nukkumaan, saatana. Ilmeisesti tyypit kyttäs, missä taloissa syttyy valot ja sitten karkuun. Perkele sanon minä, ei ollut kaukana, ettenkö olisi soittanut Kissalan poikia paikalle, mutta ilmeisesti joku ehti ensin, kun skootteria vietiin yhdessä vaiheessa kohtuullisen vilkkaasti pitkin katua ja sitten hiljeni. Luonnollisesti tämän episodin jälkeen ei nukuttanut ja meni pilkkiessä johonkin neljään saakka. Sen jälkeen sitten nukahdin ja karu aamu iski taas nyrkillä naamaan puoli seitsemältä.
Levätään sitten haudassa.

Käärmeitä paratiisissa

Zombivaellus jatkuu, viime yönä väistelin unessani tällaisia. Ja yritin tappaa krokotiilin poikasia jollakin lamaannuttamisaineella, joka oli samanlaisessa purkissa ku lasten hyttysmyrkky. Että semmosta. Nukutti muuten ihan hyvin, kiitos kysymästä, muuten vaan silmät ristissä ja tukka pystyssä.  Mutta aitta osoittautui jälleen hyväksi makuupaikaksi ja avokaskin sai nukuttua, kun ei satanut vettä.

ps. tuo on muovia, kuten näette ja tämä on eilen illalla ikuistettu mansikkamaalla, jossa nämä tyypit toimivat räkättirastaitten pelokkeena. Ja hyvin muuten toimivatkin.

Ainahan se on mielessä.. loma (etenkin kun se on ohi).

Ensin oli stressi siitä, ettei se loma koskaan tule ja sitten siitä, ettei lomalla ehdi mitään tehdä ja loppuhuipentumaksi siitä, että nyt se loma on ohi. Noh, minulla ei kyllä virallisesti ole ollut stressiä vielä yhdestäkään edellä mainituista, mutta se voi vielä iskeä. Oon sen verran hidasjärkinen aina välillä, että mikä tahansa näistä kolmesta muodosta voi vielä hiipiä takautuvasti.. Eka päivä töissä loman jälkeen ja suoraan viikonlopuksi hommiin. Ja mikä hienointa, aurinkohan totta vieköön paistaa nyt, kun minä istun täällä toimistossa. Eipä passannu paistaa sen kahden ja puolen viikon aikana hyvin montaa kertaa, mitäh?! 

Viime yö päätettiin viettää anoppilassa miehen kanssa vanhassa aitassa nukkuen. Hiton hyvä idea, mitä nyt mies karkas sisälle nukkumaan ättäröityään tunnin verran; ei saanu unta, ku sato vettä ja se ropina oli liian kova kuulema. Itsehän en jaksanut evääni liikauttaa, joten jäin sinne. Ja en voi sanoa, että mitkään maailman parhaimmat unet oisin saanu, ku näin ihan sekavia unia koko yön. Oon itseasiassa väsyneempi nyt ku mitä lomalle jäädessäni.. mutta se johtuu kyllä vaan tästä viime yöstä. 

 Viime yön makuupaikka. Hyvä aitta, ensi yönä uudelleen ja miehelle korvatulpat :) Heräsin puoli viideltä siihen, että harakka istui katolla nauramassa. Minua ei sattuneesta syystä naurattanut.

Kahdessa ja puolessa viikossa onnistuin kuitenkin saamaan sekä uni-, ruokailu- ja liikuntarytmini heittämään voltteja. Niitä korjatessa mennäänkin sitten jouluun asti, jolloin ne voidaan taas laittaa sekaisin! Kahdessa ja puolessa viikossa ehdin tehdä kuitenkin kaikkea kivaa ja esimerkiksi ekan pitemmän kesälomareissunkin tänä vuonna sitten alakoulun. Vanhempien mukana varmaan viimeks reissannut kesällä, normaalistihan olen viettänyt kesät töissä kokonaan.

Ehdin lomallani myös muun muassa tyhjentää tilini alennusmyynteihin, käydä kerran uimassa jääkylmässä vedessä, rentoutua kavereitten kanssa, saada taas kintut verille hyttysistä, käydä elokuvan kuvauksissa avustajana, kerätä kesäkiloja, leikittää kummipoikaa (tämä jäi kyllä liian vähälle), siivota kotia, laittaa kukkapenkin valmiiksi, tankata palamatonta polttoainetta autoon ja viettää yhden päivän autokorjaamoilla, juhlia, grillata, pakastaa mansikoita, lukea kirjoja, valokuvata.. Että kaiken kaikkiaan ihan hyvä loma. Kämpän ikkunat on kyllä edelleen pesemättä, matoista ja saunasta nyt puhumattakaan, mutta ehkä me selvitään. 

Tässä siis istun ja ihmettelen, että mitähän tekis. Satamiljoonaa sähköpostia, sekavia kalenterimerkintöjä, paperikasoja.. hmm. Kuppi kahvia ja ehkä sitten järki juoksisi paremmin? Kahvin juominenkin piti lopettaa kokonaan ja here I am, once again.. Suussa maistuu valmiiks pahalle ja minä otan vielä toisen kupin! Tuolla ihanalla hyla maidolla, joka kestää vaikka ydinräjäytyksen! Hyi saasta. Eikä se järki juokse sen paremmin. 

Onneks elämä ei (ehkä) lopu vielä tähän loman loppumiseen. Tiedossa tälle kesälle vielä mölkkyturnaus ja muuta mukavaa ihanien ihmisten kanssa, ystävän toinen muksu syntyy elokuussa, syksyllä tiedossa Nickelbackin keikka ja Prahan matka, ohjatut jumpat ja muut normaalit kuviot alkaa taas, tarkemmin ajateltuna syksy on oikeastaan ihan nätti vuoden aika, kynttilöitä kaivetaan jo esille.. Ja niin, minähän jään oikeille kesälomapäivilleni viikoksi lokakuussa, että eihän tässä oikeastaan mitään valittamista ole. Toiset odottaa ensi kesään saakka ;) 

Keppälerttunen, leppäkerttunen.

Synttärionnea ja käsittämätöntä surua

Avokkaan kolmekymppisistä toipuessa, lauantaina oli juhlat ja vieläkin väsyttää. Pientä päänsäryn poikastakin meinasi sunnuntaina olla, mutta ei pahastikaan, joku muu tuntui voivottelevan huomattavasti enemmän.. vähillä unilla kuitenkin ja univajetta nyt paikatessa sitten. Mukavata oli, kiitoksia vaan kaikille ja etenkin meidän grillimestareille, jotka jaksoivat hikoilla loppu porukalle muikkuja, grillimakkaraa, aurajuustotomaatteja, pekoniherkkusieniä ja lihaa.. Ähky tuli!

Nam.. ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :)

Kävin hankkimassa synttärilahjaksi miehelle täytekakun. Sitä kun on oltu yhdessä jo vuodesta kivi ja kirves ja ei osannut kertoa, mikä ois synttärilahjatoiveena, niin päädyin tällaiseen ratkaisuun. Juju kakussa on se, että kuva esittää miehen harrasteautoa. Näköinen kuva tulikin, kiitos vaan JK Unelmakakku! :) Mansikkasitruuna täytteellä ollut kakku katos kyllä alta aikayksikön, 40 hengen kakku oli tälle porukalle jopa liian pieni :D 

Kakku :) Yllätys onnistui täydellisesti, kun vasta kahville tullessa mies kysyi, että jahas, mikäs se tämä on ja mistä tämä on ilmestynyt?! 

Ilta kului kivasti saunoessa ja laulaa luikautettiin sammakkokuorona vielä Kolmekymppinen. Sanoja ja säveltä oli muokattu kivasti, kiitos vaan soittajalle :) Mölkkyä ei kyllä nyt pelattu, vaikka suunnitelmissa oli. Perinteistä mölkkyturnausta odotellessa, pari viikonloppua vielä! Sää suosi onneksi lauantaina, vaikka ennusteen mukaan luvassa oli kuuroja; kolmen maissa ripotteli vettä, mutta muuten ilta oli oikein nätti, joskin vähän kylmä. En vieläkään uskaltanut uimaan lampeen, vaikka saunasta suoraan olis päässytkin. Sen verran kylmää se oli siellä Tampereellakin, hyrr. 

Tätä lajia kului illan aikana liiankin kanssa, vaihteeksi matokuuri otettu taas.. 

Eilen illalla käytiin katsomassa uusin Batman. Porukkaa oli kerrankin leffateatterissa ihan kiitettävästi, usein ollaan oltu paikallisessa teatterissa ihan kahdestaan tai korkeintaan muutaman henkilön kanssa. Aivan loistava leffahan se oli, lopputekstien alkaessa teki mieli alkaa taputtamaan, sen verran taidetta oli Nolan taas ladannut tulemaan. Suosittelen lämpimästi. Ehkäpä löytyy heti ilmestymisen jälkeen ko. leffa meidänkin hyllystä. Anne Hathaway teki loistavan suorituksen kissanaisena, paras sitä lajia minusta ja noh, Christian Bale on vaan niin Batman. Tykkään Nolanin leffoista, kun ne ei ole koskaan liian yksioikoisia, vaan pitää vähän ajatella, kun leffaa katsoo. Tämä oli samaa lajia ja voiko sanoa vielä kerran, että ihan pirun hyvä. Hans Zimmerin musiikki vielä tähän - love it. 

Samaan aikaan kun hehkutan leffaa, ei voi olla muistamatta Denverin ammuskelun uhreja. Taas tuli jollakin kovalevy täyteen ja se purkautui tällä tavoin - käsittämätöntä ja todella surullista. Vaikka ne ihmiset ovat tuolla kaukana rapakon takana ja tv, radio, netti, lehdet - joka paikka syytää koko ajan ilmoille sotaa ja itsemurhapommituksia, pysäyttää tällainen uutinen aina vähän enemmän. Että se kuolema tulee ja ottaa sinut ostoskärryyn tuollaisella tavalla, tuollaisessa paikassa. Se olisi voinut olla täälläkin tapahtuva juttu, ihan missä vain. Ei pysty käsittämään, taas kerran saa ihmetellä, että mihin tämä maailma on menossa?  Surullinen juttu, toivottavasti näitä ei tule lisää. Vaikka on varmaan ihan turhaa heittää tänne, että suruvalittelut uhrien omaisille, niin heitän sen silti. Ei ollut Obama väärässä sanoessaan puheessa, että koko USA ajattelee uhreja ja heidän perheitään, samoin koko maailma. Kyllähän tuo vähemmästäkin ajatukset vetää sinne suuntaan ja toki keltaisen lehdistön tekstejä luetaan täälläkin ahkerasti. 

Noh, elämä jatkuu kuitenkin synkistä uutisista huolimatta, niin kliseistä kuin se onkin. Tänään käytiin sitten kummipojan ja tämän äidin kanssa juhlistamassa ystävän pojan 1 vee synttäreitä :) Nuoren herran virallinen päivä oli just lauantaina, mutta kahvia ja kakkua tarjottiin tänäänkin! Hyvää oli ja pyörimällä kotiin.. Alun hieman kiukkuinen sankari oli jo loppuajasta yhtä hymyä ja kummipoika & talon esikoinen tulivat hyvin juttuun, kun pitkästä aikaa näkivät taas :)

Nyt on hetkeksi juhlat taas juhlittu. Aina kun sanoo näin, saa kutsun joihinkin kemuihin ;) Tai järjestää itte jotain... Huomenna oli tarkoitus lähteä ystävän lasten ja kummipojan kanssa Hoploppiin, mutta muu porukka on tullut kipeäksi, joten taidetaan mekin vaihtaa kohdetta vaikka leikkipuistoon, kirjastoon tai muuhun paikalliseen kohteeseen, jossa on kiva käydä retkellä 3,5 vuotiaan kanssa. 

Auringon keltainen - aurinkoa ei tänään muuten ole taas näkynyt..

Kesä alkaa olla lopussa.. Tai ainakin minun loma. Töihin torstaina ja viikonloppu töissä, sitten normaali viikkorytmi taas. Tiedossa on tälle kesälle kuitenkin vielä menoja ja tekemistä, että eiköhän sitä kohta olla ihan huomaamatta jo joulussa.. Eilen meinasi naurattaa, kun Pekka Pouta povasi säätä telkkarissa ja tuumasi, että ei osaa tässä vaiheessa vielä sanoa, että kuuluuko Suomi viikonloppuna korkea- vai matalapaineen rintamaan. No, villi veikkaus on, että kun koko kesän on satanut, niin eiköhän se sada vielä viikonloppunakin! Helteet on siirretty ens vuoteen. 

ps. minkä hiton takia muutamissa päivityksissä tulee keskelle tekstiä tollainen valkea laatikko, minkä sisään tuo teksti jää?! MINEN TAJUA! :)

Kesäloma.. kuvina

Kesäloma on jatkunut melko leppoisissa merkeissä. Turku-Tampere akselilta kun selvisin, jatkettiin viikonloppuna paikallisille Olutjuhlille. Huhhuijaa :) Otettiin kaverin kanssa viiniä perjantaina ennen baarikierrosta - avattiin pullo perinteisellä ruuvi-ruuvimeisseli-putkipihdit tyylillä. H soitti, että onko viiniä ja tottahan sitä nyt sen verran! Eipä käynyt mielessä, ettei meillä avaajaa ole, mutta eipä ollut eka kerta tätä lajia. Ens kerralla akkuporakoneella ;) Lopputulema on alapuolella; korkki pullossa ja viini vähissä. Enkä minä edes juo viiniä.. 

J tais tuoda tätä Venetsiasta.. meneppä uudelle reissulle sinne, oli se ihan hyvää :D Tuhottiin S:n kanssa lauantaina loput.. 

Kesä ilman kesäherkkuja on teeskentelyä, joten serkku tekas mansikkamarenkihöttöunelmaperhekakun. Ja odottaa kuvassa kakkulapio tanassa, että pääsee korkkaamaan sen ;) Oli ihan sikahyvää! 

Luin vaihteeksi koko Koskivuori-sarjan Enni Mustoselta. Suosittelen lämpimästi ja samalla pohdin kuumeisesti, voisko tätä saada jatko-osina lisää tai pitäskö vaan etsiä jo uusia kirjoja luettavaksi..

Käytiin eilen kihlajaiskahveilla (huom. ei omilla, ehehee.) Takasin tullessa kierrettiin maisemareittejä kun oli niin kaunis ilma. Autossa istuessa on aikaa räplätä kameraa. Yllättävän selkeetä kuvaa vauhdissa, ikkunan läpi otettuna. 

Tänään valettiin halliin lattia. Itsehän osallistuin keittiön puolelta ko. talkoisiin.. minä kun niin tykkään keittiöhommista >:)

Muuten on elämä ollut peruslössöttelyä: kotona ja anoppilassa, viikonlopusta ja reissusta toipuessa. Melko vähän on tullut kuvattua kotona, sinällään harmi, mutta eipä nuo kuvausilmatkaan ole mitkään parhaimmat olleet (seliseliseliseliseliseliseliii). Noh, tänään kuitenkin jotain tuon hallin kuvaamisen lisäksi:

Ruusuja ...

.. liljoja..

.. metsämansikoita!

Rentun ruusu. 

Kissankello

Veikkaisin äkkiseltään timoteiksi. Keskityin enemmän vesipisaroihin kuin kasvin lajiin :D

Tämän illan pikakuvasaldo on siis tässä, kasveja yllättäen. Kissojakin jahdistin linssiin, mutta ne pakeni paikalta lähes samantien. Itikat pääsi yllättämään pahemman kerran kun ohvi jäi sisälle. Pakko oli siis huitoa ja paeta itsekin paikalta. Tälle näyttää, kun itikka vähän imaisee verinäytettä miusta: 

Perussettiä. Ne vähän tulehtuu.. 

..joten sanotaanko, että en oikein arvosta hyttysiä.

Kesälomaa on jäljellä vielä ruhtinaallisesti (mun mittapuulla) ja siis vasta ensi viikon torstaina takaisin sorvin ääreen. Eipä ole haitannut, vaikka on sateinen kesä ollutkin, mulle riittää, että saa olla kotona ja tehdä omia juttuja ja olla omiensa kanssa :) Reissuttuakin on tullut ihan riittämiin tälle kesälle, syksyllä jatkan ;) 

Viikonloppuna keskitytään juhlimaan miehekkeen synttäreitä, odotan innolla :) Lauantaina olisi suotavaa, että aurinko paistaisi tai olisi edes satamatta, vaikka ois säkkipimeetä, mutta kun ei satais. 

Kesäloman raisut riemut eli Turun reissu

Maanantaina aamuna startattiin tosiaan Tamperetta kohti. Matkaseura koostui miun sisaruksista sekä tädistä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Lapinlahdella, josta tankattiin. Vaajakosken kohdalla rupesin miettimään, että vittujen kevät, tämä auto vetää tosi huonosti ja tökkii, enkö minä osaa ajaa tällä..? Sisko naureskeli, että oot niin paska kuski, että et vaan osaa ajaa, kun kirosin, että tämä ei lähde edes ykkösellä liikkeelle. Noh, selvittiin jotenkuten surkeesti Tampereelle serkun ja serkun muksujen luo.. Päätettiin ruokailun jälkeen lähteä Ideaparkkiin shoppailemaan - sisko ajoi ja minä menin serkun kyytiin. Matkaa oltiin taitettu noin kilometri, kun sisko soittaa, että tämä auto on muuten ihan paskana, ei tämä kulje. No sitähän mieltä minäkin, jo 300 kilsaa sitten.

Ajettiin Fixuksen pihaan, kun eka arvelu oli, että jarru on jumissa. No ei olleet, se selvisi eräällä nyrkkipajalla. Tulpat sen sijaan oli mustat ku Arabian yö ja öljyä oli 2 litraa liikaa. Nice. Öljyä pois ja uudet tulpat ja pientä karstojen polttoa moottoritiellä -  vka ei tällä kuitenkaan korjautunut, vaan ajettiin sitten merkkiliikkeeseen, johon auto jätettiin. Käytiin kiivasta sananvaihtoa siitä, mitä ainetta minä olin sinne tankkiin laskenut - kuitti oli onneksi mukana. Myös niistä "uusista" tulpista käytiin pientä sananvaihtoa. Mulla oli kuitenkin kuitti niistä ja näin itse, että ne olivat oikeasti uudet tulpat. Nyt 30 kilsan jälkeen ne oli jälleen mustat. Jahas.
Auto jäi parkkiin liikkeeseen ja me suunnattiin 6 tunnin autokorjaamohengailun jälkeen rantasaunalle saunomaan. Nälkäkin oli jumalaton jo siinä vaiheessa ja jotta kaikki ei menis niinku Strömsössä, serkku otti vielä pikavoiton kameratolpasta.
Rantasaunailun jälkeen mieli oli kuitenkin jo parempi ja jaksoi jo nauraa koko hommalle, että miten voi olla tämmöinen tuuri. Lisäkis, oltiin me varmasti aika hauskaa seuraa siellä nyrkkipajalla sekä merkkikorjaamolla, kolme naista, joilla aika heikko tietämys autoista loppujen lopuksi :D
"Kato, mulla on uus käsilaukku, viime viikolla osti., eiks oo ihana!"
"Mä kävin jalkahoidossa.. kivat kesävarpaat!"
"Oisko kannentiiviste? Jakohihna? Mäntä? Termostaatti? Joku venttiili? En mä enempää osaa näitä osia!"
- muun muassa nämä olivat aiheet auton korjauksen lomassa ;)

Ihana rantasauna. 

Hyppäsin hyiseen veteen ja talviturkki jäi sinne :)

Mun serkun tuleva koti. Ihana vanha koulu.. 

Seuraavana aamuna startattiin kohti Turkua. Reissuhan olis menny vituiksi autorikon takia, ellei ihana kaveri olisi lähtenyt toiseksi kuskiksi :) Meillä oli sopivasti hotellivarauksessakin yks paikka liikaa, kun toinen serkkutyttö perui viime hetkellä lähtönsä, eikä hänen paikkaansa oltu vielä peruttu. 

Turkkuseen!

Maisemia matkalta

Auton merkki ei ehkä luotettavin, mutta Tipu kulki! ;)

Minne me oltiinkaan menossa?

Matkalla näkyi yhtä ja toista.. kameran kanssa viihtyy pitemmälläkin automatkalla.

Naantali - missä Sauli??

"Minä olen tämän talon ainut siivooja. Nimeni on Emma."

Rouva Vilijonkalla oli lapset hukassa

Muumitalo!

Haisuli pidätettynä

Vihkikuva :D

Muikkustelin

Noidan mökki

Hattivatit

Drontti Eedward

Meri.

Muumimamman kukkapenkki

Vankisellissä

Vanhaa Naantalia

Kärryt, I think so

Kahvila, jossa oli niin tyly palvelu, että lähdettiin pois eikä ostettu mitään, vaikka olikin ihania leivoksia..

Ihanat talot <3

Muumimaailmasta suunnattiin Hesen kautta Turun Caribia hotelliin uimaan ja laskemaan liukuja... Majoituttiin keskustassa ja käytiin Fransmannissa ahtamassa napamme täyteen. Siitä sitten lapset nukkumaan miun siskon kanssa ja loput suunnattiin tutkimaan Turkua. Ihania vanhoja taloja, jokilaivoja... 

Kirkko!

Mikael, muttei se ilmaveivi-Mikke, vaan se kolahemmo.

'

Iltapala... 

Seuraavana aamuna tempaistiin rytmiryhmä liikkeelle jo kahdeksan maissa. Edellisenä iltana ryömin omaan huoneeseeni serkun mukana. Lapsien nukuttaja koisasi minun sängyssä - tarkoitus oli, että minä vaihdan huonetta / sisko herätetään ja lähtee omaan huoneeseen. No siinä mihinkään kukaan jaksanut lähteä, mutta kolme pientä (ja vähemmän pientä) ihmistä sopii kyllä samaan sänkyyn ;) 

Hotellin aamupalat, nam, ja söin itteni taas ihan palloksi. Miten se on mahdollista, että ihan perusruoka (puuro, leipä, leikkeleet, hedelmät..) maistuu aina niin paljon paremmalta reissussa ja hotellin aamupalalla? Ei tajua 

Päivän ensimmäinen kohde oli Turun palosta aikanaan säästynyt Luostarinmäen käsityöläiskortteli. Tykkään historiasta ja etenkin Suomen historiasta ja vanhat jutut kiehtoo. Hieno ja vaikuttava paikka.

Kuvasarjaa käsityöläiskorttelista: 

Ihania vanhoja rakennuksia ja tervattuja tikapuita.. 

Pihat oli tiiviitä sisäpihoja, tää on ylemmän kuvan tönön vastakkainen rakennus

Satulasepän työpiste

Kärrynpyöriä

Yhdeltä pihalta

Ihana uuni

Tällainen lautaskaappi ois kiva

Tosi vanha postikortti postitoimistossa esillä

Maisemakuva :)

Vanhoja suomalaisia tupakkapakkauksia, pikkasen siistimpiä kuvia kuin nykyään!

Näkymää korttelista. Tiiviisti rakennettu :)

Osassa rakennuksia oli asuttu 1960 ja 1980-luvuille saakka, jonka jälkeen niistä tuli museon omaisuutta, 

Ulisen näiden tavaroiden perään, tuo lipasto.. 

Nämä huonekalut.. 

Tämän tyyppinen kehto löytyy anoppilasta!

Ihanat ikkunanpielet

Voi miksi mä synnyin väärälle vuosisadalle?

Työtiloja

Soitinverstas

Tartteeko enää sanoa, että haluan tuon sohvan?

Nuotteja

Tupakkaviljelys, joka on erityisluvalla perustettu. Ei jatkojalostukseen.

Skruikka! Siis orava. Niitä oli monta. 

Tätä paikkaa kolutessa todettiin serkun kanssa ehkä noin kymmenen kertaa, että me ollaan ihan väärän vuosisadan lapsia. Molemmat on historiaan hurahtaneita ja tuolla oli hienoa.. Mutta vielä hienompaa oli luvassa, kun matkaa jatkettiin Brinkhallin kartanoon. Meille se paikka on aina ja ikuisesti Hovimäki; siellä on kuvattu kyseinen historiallinen tv-sarja :) Fiktiotahan se koko homma on, mutta me ihan tosissaan odotettiin milloin opas kertoo Lindhofien sukupuusta.. ;) 

Taas kerran: väärän vuosisadan lapset. Ja tuo paikka oli meille ultimate Hovimäki faneille hieno kokemus

. 

Mikä Brinkhall.. Hovimäki se meille on!

Hieman rapistunut sitten sarjan kuvausten tai sitten kuvaa on paranneltu.. 

Ulkorakennus

Pienenä pisteenä koko seurue kartanon rappusilla.

Kallioilta kuvattuna

Merinäköalaa kallioilta

Omistajaheppu.. mut ne Lindhofit?

Ainoa takka, mikä kartanoon oli jätetty

Ihanat seinämaalaukset

Ja ne huonekalut. Voih.

Ne klassiset portaat! 

Brinkhallista suunnattiin keskustaan syömään ja pienen sekoilun jälkeen oltiin ähkyssä. Siitä sitten toinen seurue lähti takaisin Tampereelle ja mie ja serkku lastensa kanssa lähdettiin vielä Ruissaloon.. Pitsihuvilat ja meri = mistä sais tommoisen talon? Koukattiin pikaisesti Turunlinnan ja sataman kautta samalla. 

Heinäseipäät keskellä kaupunkia :)

Turunlinna

Tuo kärpäsen lika olen minä.. ja taustalla Turunlinna

Ruissalosta

Ulisen ja ulvon ihastuksesta

Meri

Tää ois aika hieno.. 

Erään kahvilan pihasta löytyi vihannesten myyntipiste :)

Reissu oli oikein mukava. Väsyneenä tultiin takaisin Tampereelle ja alettin olla jo hervottoman hysteerisiä. Unet ja aamulla auton lunastus korjaamosta - ja kulkee taas! Laskun maksajaa selvitellessä.vielä. Koukattiin Ideaparkkiin lähtiessä. Alelaareista löysin kaksi mekkoa, hameen ja paidan.. 4,5 tunnin ajomatka kotiin ja illalla perillä. Väsynyttä, mutta hitsin hyvä reissu oli kaikkineen :) Kotin tulin siis toissapäivänä.

 Kiitän ja kumarran koko seurueelle, etenkin kiitokset H, kun lähdit kuskiksi hädän hetkellä :) Kiitos myös molempiin autokorjaamoihin, joissa oli mukavia miehiä ;)