Pippuri

Tänään puraisin pippuria. Sitä oli kastikkeessa, jota innolla mätin suuhun - nälkä oli kova. Ja sitten iskin hampaani pippuriin.

Lempinimenä on myös joskus ollut pippuri, joskaan se ei ole kovin yleisessä käytössä ollut. Toisaalta, se kuvaisi meikäläistä melko hyvin: pieni, harmiton, musta (vaatetus tässä tapauksessa), tarpeellinen(kin) - vaan sitten kun sen suututtaa tai siihen iskee, se tulistuu ja on pippurinen. Välillä jauhetun pippurin muodossa tiuskin mitä sattuu ja minne sattuu.
Saa käyttää muttei oo pakko hei.

Perjantai. Ihana aurinkoviikko taas takana. Eilen grillattiin ystäväpariskunnan luona, kokeiltiin tiikerikatkarapuja - aivan sairaan hyviä! Ohje löytyi täältä. Kivaa vaihtelua makkaran ja pihvien sijaan. Lisäksi tehtiin vartaita, joihin tuli paprikaa, sipulia, nautaa, ananasta, tomaatteja ja kesäkurpitsaa. Nam. Ja lisäkkeenä oli kaalisalaatti, jonka ohjetta en tiedä. Yllättäen siinä oli kaalia, lisäksi tilliä, kananmunaa ja majoneesia, mutta mittasuhteita on tiedä. Hyvvee oli.

Huomenna on raskas päivä. Ystävän vauva haudataan huomenna ja menen kuvaamaan tilaisuuden. Pitäisi keksiä joku yksinkertainen lause, jota hoen koko tilaisuuden ajan - jonkunhan siellä on pysyttävä kasassa. Tai minun ainakin, jos mielii kuvia ottaa. Huh.

Viikonlopun iloisempiin asioihin kuuluu se, että saan sen auton lauantaina. Jesjesjes.
Ai niin! Onnea kaikille koulunsa päättäville!

Uhrautuminen

Joskus sitä vaan joutuu uhrautumaan jonkin asian puolesta tai jonkun henkilön puolesta. 

Joskus tuntuu, että naiset uhrautuvat miestensä eteen enemmän kuin miehet naistensa, mutta en tiedä onko tämä vaan mutu-tuntumani. Näin etenkin, jos perheessä on pieniä lapsia. Nainenhan siellä taistelee huutavien penikoiden kanssa, jotta isäntä pääsee harrastuksiinsa. Voin olla toki väärässäkin, mutta jotenkin tuntuu, että minulla on aina välillä lippu aitiopaikoille todistamaan tällaisia hetkiä, sen verran usealla ystävällä on jälkikasvua. 

Kiltit ihmisethän uhrautuvat aina ja sanovat "minä voin". Me vähemmän kiltit taas kyykytetään näitä henkilöitä, jotka sanovat aina sen "joo", vaikka tekis mieli sanoa, että haista vee ja tee ite. Toisaalta olen löytänyt viime aikoina itseni myös tällaisista tilanteista, joihin olen uhrautunut vissiin pakotettuna tai sitten silkkaa tyhmyyttäni tai haasteiden hakuisuuttani. 

Uhrautua on muuten todella ärsyttävä sana, kun sitä hokee. Tämäkin, taas kerran. Pitäsikö vaihtaa toiseen kotimaiseen, jos äidinkielen sanat ärsyttävät? 

Meinasin muuten julkaista tämän tekstin väärässä blogissa, hupsista saatana. 

**

Mies osti eilen uuden puhelimen, miekii tahon. En tosin osaa käyttää tuota vanhaa rakkinettakaan, joten mitä minä uudella? Ai että, kun olisi vielä vanha kunnon lankapuhelin. Ei olisi ihan joka hetki pakko olla tavoitettavissa ja voi sitä riemua, kun jollekin kusipää soittajalle sai oikeasti LYÖDÄ (tai tipauttaa) luurin korvaan. 

Paula mummo muistelee osa jotain. Vanhoja hyviä aikoja, kultainen 1980-luvun loppu ja 1990-luku kirkkaana mielessä... 

ps. auto tulee viikonloppuna kotiin <3

pps. hitto, toukokuu loppuu, uusia sanoja, missä listat, käääk?! 

Mielihyvä

Tämähän siitä tulee ekana mieleen, ei mahda mitään, vaikka en Jukka Pojan faneihin kuulukaan, niin joskus tämäkin ralli on tullut kuunneltua.

Mielihyvähän on nautintoa, jota ihminen saa erilaisista asioista, kuka mistäkin. Nautintoa voi saada vaikkapa ruuasta, seksistä, liikunnasta tai alkoholista. Tai taiteesta tai ihmisten kanssa keskustelusta. Mielihyvähän on hyvä juttu niin kauan, kun se ei lipsahda pakonomaiseksi tarpeeksi, addiktioksi. Minulla on edelleen kesken se kirja, jossa kerrotaan addiktoituneesta yhteiskunnasta - joku sateinen päivä saan sen varmasti luettavaksi ja eteenpäin, V muistuttaa minua kohta kuitenkin siitä, että on jonossa ;)

En jaksa alkaa vääntämään tekstiä hedonismista tai anhedoniasta, jälkimmäinen on kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää.

Sen voin kyllä todeta, että kahden päivän reissulta sain monenlaista mielihyvää mukaani. Aivan loistava reissu takana: hyvää ruokaa, aurinkoa, ihanaa seuraa, mukavaa turistimaista vippailua ilman kiirettä, hyvä hotelli, aivan älyttömän upea ja mahtava keikka, hyvä sänky ja hyvät yöunet... jep, kahden päivän miniloma piristää ihmistä kummasti ja tuo sitä mielihyvää :)

Samoin tekee pyörälenkki, jonka lähden seuraavaksi toteuttamaan.

Voitontahto

"Voitontahdon näät silmistä. Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä." - Cheek

Joo, tämä on ominaisuus, jota olen yrittänyt siedättää itseltäni pois. Tai pikemminkin vähentää. Jos tämä vietti on liian voimakas, ollaan kusessa kaikki. Silti tätä pitää olla, muuten jää tuleen makaamaan ja muuttuu ihan kädettömäksi ja tahdottomaksi, jos jokin asia menee pieleen.

**
Laiska aamu. Minä ja ystävän koira hengaillaan täällä kämpässä, ulkona on upea aurinko. Kehtuuttaa lähteä liikkeelle, vaikka ei tässä mikään kiire olekaan. Illalla sitten The truth about love eli Pink! (Onko se muuten oikeasti P!nk vai voiko se olla Pink?)
Voisinkin fiilistellä muutamalla biisillä illan keikkaa: tässä ja tässä on asennetta, josta tykkään. Harmi, että radio kuluttaa kaikki biisit soittamalla niitä liikaa.. vaan tykkään silti. Pink tekee muutenkin asennebiisejä, esimerkiksi tämän musiikkivideo on loistava! Vaan kyllä tätä luukutettiin yläasteella! Hyviä muistoja, hienoja biisejä kaiken kaikkiaan. Ja tänä iltana livenä, grrrau! Toivottavasti mies muistaa liput....

Potilas

"Osasto-A, potilas 6 huoneeseen kuusikymmentäkuusi" ja tuntematon potilas. Siinäpä ensimmäiset potilas sanasta mieleen juolahtaneet asiat. Ensimmäinen potilas on Turmion kätilöiden käsialaa ja seuraava potilas Arttu Wiskarin. 

"Seuraava potilas" on muuten hihkaisu, jota käytän ehkä turhankin usein ja ei, kyse ei ole lääkäri leikeistä. Se vaan on jäänyt ja kulunut sanonta, kun suorittaa jotakin työtä konemaisesti - "next!"

Potilaana on ja ei ole kivaa olla. Jos tauti on joku flunssan tyyppinen ratkaisu, niin mikäs siinä miehen passatessa, mutta mahatauti eristää sinut kaikista, hyvä ettet yritä eristäytyä itse itsestäsi. Olen ollut potilaana myös sairaalassa; käden murtumat, nielurisojen poisto ja superrankka mahatauti ovat olleet osastovierailujen syitä. Sairaalassa on tylsää olla potilaana, etenkin siinä vaiheessa, kun järki alkaa taas toimia, mutta jalat eivät vielä kanna.

Pienet potilaat ova liikuttavia. Sairaalassa kaikista pienimmät potilaat jaksavat sitkeästi leikkiä, laulaa ja nauraa, vaikka heillä olisi kaikista vakavin taudinkuva. 
























Oon reissannu junassa jo 4:32 alkaen, Helsinki häämöttää jo. Pitäisi suunnata toimisto tällaiseksi liikkuvaksi, täällä saa hyvin tehtyä töitä, kun muuta tekemistä ei juurikaan ole. Ja minähän olen tunnetusti virkeimmilläni heti herättyä, joten tehokkaimmat tunnit on käytetty jo työntekoon, loppupäivä menee palaverissa puolilla valoilla... 

Iltapäivällä kaverin luo kylään ja kätköilemään. Huomenna Pink! :)
Mahtavaa viikonalkua! 

Pelastaja

Pelastaja.

Minä olen muuttunut,
Itseluottamus nollassa,
Virun vakavassa tuulessa, virun pienessä jollassa.
Sinä olet rakkaus,
Yön luodolla majakka,
Tällä määrätyllä matkalla,
Maailman pyöräni tarakka.

Ei mun jalkani kanna,
Kun olen sinun kosketusta vailla.
Eikä henkeni kulje,
kun olen sinun kosketusta vailla.
Pelasta mut
Pelasta mut
Pelasta mut

Minä olen horjunut,
Epäilen enemmän kuin ennen,
Mutta halusit ihmisen,
Sen viat, sen heikkouden.
Kyllä minä maljasi juon,
Jos sinä tahdot niin.
Vien perille tän taakkani,
Joka minulle uskottiin.

Ei mun jalkani kanna,
Kun olen sinun kosketusta vailla.
Eikä henkeni kulje,
Kun olen sinun kosketusta vailla.
Pelasta mut ... puhdista maailma.
Pelasta mut .. armahda ihminen
Pelasta mut ... kuule kun apuasi anelen. 

-Happoradio, Pelastaja. 

Ehkä vähän tylsä ja liiankin itsestään selvä valinta tämän päivän sanaan. Toinen vaihtoehto olisi kertoa se kuvin: 



'
Miten minusta tuntuu, että tulipalossa nämä(kään) hemmot eivät heitä kuteita pois ja syöksy vasta sitten liekkeihin vaan tilanne taitaa olla päinvastoin, niitä kuteita kiskotaan päälle jotta sieltä tultaisiin nahka ehjänä takaisin. Näyttää ne ihan hyvältä silti ;)




Jotenkin tuntuu, että paikallisista poliisivoimista on turha odottaa tällaista esitystä ylinopeussakkoja saadessa. Sniif.

Niin ja on myös kuva hengenpelastajasta, jonka kynsiin en tahtoisi joutua. Ennemmin hukuttautuisin:




Hyrrr.

Myös ystävät ovat joskus pelastajia: päivän pelastajia, tilanteen pelastajia, mielialan pelastajia, tunnelman pelastajia... Ja sitten on muutamia näyttelijöitä, jotka pelastavat melkein leffan kuin leffan tai tv-sarjan olemuksellaan:
















ja näitähän riittää... ;)

Tämän pyhän hommiin on kuulunut vähän halkohommia, 28 kilsan pyörälenkki, hyvät ja pitkät yöunet (kiitos äidin joka ei herättänyt viideltä vaikka lupasi), laiskottelua ja tapetin arvostelua. Avokas ja Appi alkoivat tapetoimaan alakerran kammaria, hieno tulee! Illalla leffaan, Fast & Furious 6 - niin, ei se leffa ehkä kaksinen ole, mutta arvatkaa kuka siinä näyttelee, ggrrr..

Terveiset

Tänään haluan laittaa terveiset erityisesti kaikille teille, jotka vietitte päivänne krapuloissa makaillen ja oksennellen :D Ai että oli hyvä olo itsellä, kun aamulla virkeänä heräsi vesilinjan jäljiltä, enkä koe jääneeni sinällään mistään pois. Buahahaha.

**
Miehekkeelle puku ostettu ja Ikeassa käyty. "Valoa käytävän päässä, täältä saattaa selvitä ulos tämän päivän aikana", avokkaani totesi kun siitä laitoksesta pihalle päästiin. Tottahan toki lihapullat piti nauttia kyseisessä hurmeekurmee ravintolassa. Tuhlasin itse uusiin korkkareihin ja treenikassiin :) 

Suola

Suola on asia, jota pitäisi vältellä. Paha, paha asia terveydelle, siihen liitetään sydän- ja verisuonisairaudet ja kaikki mahdolliset möröt.
Suolaa on niissä asioissa, joista kovin tykkään. Makeat herkut eivät ole ongelma, mutta suolaiset, oijoi.

Sitten elämässäkin pitää olla suolaa (ja pippuria) sopivassa suhteessa, kuten missä tahansa keitoksessa. Ei tule mitään, jos kaikki on liian makeaa ja tasaisen ihanaa, ripsaus suolaa pistää taas puhtia hommaan. Tähän hätään aateltuna minun elämän suolaa ovat ne napakat väittelyt ihmisten kanssa. Toisaalta se elämän suola myös kirvelee, niin kuin suola yleensä. Siihenkin löytyy kokemuksia, jotka kirvelevät vieläkin.

Olen järjestänyt tälle keväälle kaksi morsiussaunaa, joissa on painotettu, että suola, leipä ja viina eivät liitosta saa loppua, siksi niitä etukäteen saunaan viedään. Morsiussauna on vanhaa itäkarjalaista perinnettä ja kun näitä taikoja on tehty, on ollut oikeasti tärkeää, että talossa on suolaa (säilöntä), leipää (perusruoka) ja viinaa (lääkkeeksi mihin tahansa vaivaan).

Eilen olin kummipojan luona yökylässä. Oli mukava päivä, joskin kummin murun ÄITI MÄ HALUUUUUUN, ÄITI SAAAAAANKO JA YHYYYYYYYYYYYYYY -huudot hillitsivät taas omia lapsentekohaluja, istun kintut ristissä mm. tänä iltanakin.. ;) Pelattiin sählyä ja käytiin metsästämässä yhtä kätköä, joskin epäonnistuttiin surkeasti.

Tänään oli yhden murusen synttäribileet, joista poistuin noin tunti sitten, ei vanha jaksa. Eikä vanhalle maistu viinakset, joten vettä vettä. Ja suolaisia herkkuja, niitä tuli mutustettua. Solut huutaa hallelujaa aamulla, sillä se suola ei sovi minulle oikeasti yhtään...

Kävin crosstrainingissa  piiiiitkästä aikaa ja huhheijaa. Rankempaa kuin muistin, mutta niin mukavaa. Aamulla Hieman Isompaan Kaupunkiin shoppailemaan, tavoitteena saada avokkaalle uusi puku, kun näitä kesähäitä plopsahtelee tänä kesänä ihan ylenmäärin! Ja Ikeasta äidille kaksi pimennysverhoa ;) Saadaan Lapsuudenkodissa aurinko torjuttua.

Sormileikki & Parta

Sormileikistä tulee mieleen ensimmäisenä kaikkea muuta, muttei tätä. Hävytöntä, sanoisin. Hapsiainen ja sen kaverit varmaan ovat pääroolissa tässä sanassa. Noh, se mikä ensimmäisenä tuli mieleen, liittyy yllättäen makuukammarin puolelle. Eikä siinä välttämättä tarvita kammariakaan...

Parta taas, hmm. Joillekin se käy ja joillekin ei. Omalle avokkaalleni sitä en halua, mutta sitten on taas miehiä, jotka ovat syötävän ihania sen partansa kanssa. Oo siinä sitten. Parta kutittaa ja raapii, esimerkiksi tuon sormileikin jatko-osassa.

Tämä teksti on paras ehkä lopettaa heti alkuunsa :D Jotenkin kyllä luulen, etten oo ainoa tuon ekan sanan kohdalla, joka ajatteli hävyttömiä.
Kummipoika 4 vee kutsuu pelaamaan kanssaan, joten se on nyt mentävä. <3

Suihkuverho

Meillä oli suihkuverho ensimmäisessä ja toisessa asunnossa. Tässä kolmannessa ei ole, on vain suihkuseinä. Suihkuseinä on kyllä ehkä parempi ratkaisu kuin se suihkuverho, joka pahimmassa tapauksessa on ihan lismainen limanuljaska tai sitten se on sähköinen ja liimautuu iholle ( :D ).

Ekan asunnon suihkuverho oli iloinen sammakkosuihkuverho. Tuntui hyvältä idealta silloin 16 vuotiaana, mutta onhan tuo ruma kun perkele. Vaikka toisaalta hauska, iloinen, huvittava.. tämä oli just sellainen limanuljaskaverho, saippuavalumia täynnä eikä ne lähteneet pesemällä.


Sammakkoverho päätyi jonnekin, en muista ihan tarkkaan että minne, muuton yhteydessä.

Kakkoskämpän suihkuverho oli sitten vaaleansininen, japanilaisilla kuvilla varustettu. Ihan eri kangasta kuin tämä muoviräpsy, ja tämä liimautui suihkusta tullessa iholle. Ei siis kovin kätevä viritelmä tämäkään.

Vaan onhan siitä suihkuverhosta hyötyä, jos sellaiselle on paikka suihkussa. Etenkin pienessä vessakylppäriyhdistelmässä, ei roisku sitä vettä puolelta toiselle.

***
Eilen kahvakuulailin 2 tuntia, osa treenistä ulkona ja osa sisällä, ohjatut treenit. Hiton hyvää teki, kroppa tykkäs ja ei ole kovin pahoja jumeja tälle aamulle. Myös mieli tyhjeni melko tehokkaasti.
Hieman Isompi Kaupunki kutsui tänäaamuna jo kuudelta, tässä sitä töissä on käkitty kohta tunnin verran. Aurinkoinen päivä tulossa.

Nainen sanelee

Nainen nalkuttaa / natkuttaa / ilmaisee itseään / sanelee... jepjep, samaa tarkoittava sana, muita vastaavia lienevät myös urputtaminen, mäkättäminen, vittuilu, kettuilu, avautuminen.. Joskus on vaan pakko, kun miehet ei vaan tajua ja joskus tosiaan tuntuu, että omallani on korvat vain koristeena. Yleensä ne kyllä muuttuvat koristeeksi sitäkin tehokkaammin, mitä enemmän niitä asioita alkaa sanella. Sääntöjä en sentään sanele, mutta monta muuta asiaa on saattanut lipsahtaa huulilta...



Että sillein. Kun tämmöinen etiketti on persuuksissa, niin ei siinä auta kuin joskus tehdä sitä sanelua.
Ja kyllä, se on teillä kaikilla miehillä, myös sinulla, V.

**
T'änään ei ole työnteko oikein luonnistunut. Mielessä päällimmäisenä on edelleen ystävä ja hänen tilanteensa - asiasta puhuttiin kahvipöydässä ja siitä tuli myös ns. virallinen tieto kaikille työntekijöille. Käsittämättömän surullista ja epäreilua, edelleen. Miksi, miksi ja miksi, en minä vaan tiedä. Mittasuhteita tämä tuo ihmisten ongelmiin ja huoliin - en halua vähätellä kenenkään murheita, mutta onhan tuo sellainen murhe, että se hakkaa kuus-nolla monta asiaa.

Lisäksi tuo auringonpaiste ja viikonlopun aiheuttama univaje saavat otteen herpautumaan työn ääreltä.. Illalla kahvakuulailemaan ja aamulla töihin lähtö kello 6:00. Suotavaa olisi siis nukkua ensi yönä kunnolla, tää on taas näitä 4:45 viikkoja..

Mutta torstaina olen menossa kummipojan luo yökyläilemään ja perjantaina on ystävän synttärihumputtelut, ajattelin polkea paikan päälle pyörällä, joten toivottavasti talo tarjoaa mahdollisuuden saunomiseen tai ainakin suihkuun. Muuten olen varmaan se illan haisulein vieras. Pyöräilyssä varauksena on sää, jos sataa vettä kuin aisaa niin pyörä saa olla edelleen tallissa. Sillähän ei siis ole ajettu sen jälkeen, kun urakoin sen kaupungista maalle (taisinpa mainita siitä täälläkin?) - ei yksinkertaisesti ole ehtinyt! Huh.
Ja viikonloppuna on tiedossa miehekkeen kanssa kaupunkihengailua, kun pitäisi lähteä ostamaan Hieman Isommasta Kaupungista puku tälle sankarille, kahdet häät tiedossa ja ensimmäiset kolkuttaa jo lähes ovella! Shoppailua siis luvassa, ei ku siis asiallinen puvun etsintä reissu ja sitten kiireesti kotiin kolmen kenkäkaupan ja pari naistenvaateliikkeen kautta ... ööh.

Virta ja sokeri

Googlen 5 ensimmäistä sanasta virta:


1. Virta - Wikipedia: virta voi tarkoittaa jokea, merivirtaa, sähkövirtaa, muutakin virtausta. Sukunimeä, salanimeä tai esimerkiksi tähdistöä tai paikkakuntaa (Virrat).

2. Sähkövirta - lukekaa itse tästä.

3. Virta mediacommunity jotain - noh, katsokaa itse.

4. Virta virta is a Finnish instrumental trio which combines textures of Scandinavian jazz and post-rock with

avant-garde sensibilities - jahas.

5. RAKETTI-VIRTA - Korkeakoulujen valtakunnallinen tietovaranto ja viranomaistietovirrat


Se siitä virrasta sitten. Varrella virran ja virralla varren - kuten eräs klassikkoleffa sen muotoili, kuka tietää jotta mikä ;)


Sokeri taas, noh, sitä kului tänä viikonloppuna. Ihanan ystävän (ja avokkaan serkun) polttarit ja vauvajuhlat yhdistettynä. Mitä muuta siihen voi sisältyä kuin sokeria, sokeria ja sokeria? Erinäisissä muodoissa...


Viikonloppuun mahtui paljon naurua, mutta myös surua. Sain tiedon siitä, että eräs ystäväni on menettänyt lapsensa - laskettuaika olisi ollut kesäkuussa. Uskomatonta,miten elämä heittää laidasta laitaan, miten lähellä syntymä ja kuolema ovat toisiaan. Ei sitä pysty käsittämään.

Kantaa

"Elämä antaa, elämä ottaa,
Se kantaa ja voi pudottaa,
Jos jotai haluut nii älä jää odottaa,
koska hetken voi kadottaa"- Kärkiryhmä Elämä kantaa - sopii ohjenuoraksi elämään. Omilla jaloillahan tässä on yritettävä eteenpäin tai vaikka konttaamalla, tyyli on vapaa. Mene sinä eeltäkäsin niin minä tuun jaloilla perässä, kuten savolaiset sanovat..

**
Käytiin eilen lenkkeilemässä ystävän kanssa kansallismaisemissa. Logattiin myös yksi kätkö matkan varrelta ja kuunneltiin nettiradiosta Suomen peliä! Kyllä hengästytti jyrkkää ylämäkeä kiivetessä ja pelin viime minuutteja yhtäaikaa kuunnellessa... Vaan hyvinhän siinä kävi, päästiin mäen päälle ja Leijonat vei, hyvä Suomi!

Ruettiin ystävien kanssa bloggaamaan myös toiseen blogiin, kuvamuodossa tosin. Alkutaipaleella ollaan vielä sen kanssa, mutta jos jotakuta kiinnostaa (niinku sinua, Ville), niin blogin nimi on Viiden sekunnin sääntö ja sehän löytyy siis tuosta linkistä.  Kyllä sinne jonain päivänä tulee lisää kuvia.

Pitäisi keskittyä töihin, vaikka noin upea ilma on taas ja mielessä polttelee jo viikonlopun riennot... ai että.

Riihikuiva

Riihikuivaa rahaa. Sehän tästä ekana tulee mieleen. Sitä ei kyllä juuri nyt ole, kaik on männy mitä on tullu ja vähän lisääkin.
Uhkapeleissä sain 200 euron yllätysvoiton, siinä oli kuukauden yllättävimmät riihikuivat. Riihikuiva raha tarkoittaa muuten suoraan pankista haettua.. jossain vaiheessa tätä tulee, mutta ei käteisenä. Auton ostoon ei ole enää pitkä aika!

Vastarinta

Tänään aistin pientä vastarintaa koulutuksessa. En tiedä oikein miksi, mutta kaksi naista ovat selkeästi imaisseet vähän sepeliä sinne naisen pyhimpään ja istuivat naamat norsun sukupuolielimellä kokopäivän. Lisäksi tänään käytännönharjoituksissa saattoi aistia sen napinan, sisäisen vastarinnan ja vastahakoisuuden ko. tehtävään. Herää kysymys, miksi piti tuohon koulutukseen tulla, sinne tulo lienee ollut vapaaehtoista? En tajua, ei mun ehkä tarviikaan.

04:45 herätykset alkaa itsellä tuntua, enää huominen ja se harjoitustyö ja todistus isketään kouraan koulutuksessa. Vaan paljon olen oppinut ja mukavaa on ollut, ainoa mikä vähän harmittaa, on nämä kaksi vastarintaa tekevää naikkosta. Noh, se siitä.

Yliliikkuvat niveleni huusivat taas hoosiannaa, kun illalla vähän rankoja askarreltiin metsässä. Pitäisi ehkä ottaa huomioon tuo seikka eikä kantaa niitä puita miten sattuu ja pyöritellä tukkisaksia miten sattuu.. kyllä olis kouluttajat repineet pelihousunsa ja hiuksiaan ja ties mitä, jos olisivat tämän suorituksen nähneet ;) Vaan "älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon" on helkutin hyvä ohje.

Tänään oli tämän seutukunnan lämpimin päivä. Aivan mahtava ilma, aurinkoa ja pääskyjen tirskuntaa. Jospa tämä keli jatkuu viikonloppuun ja ensi viikkoon, jospa koko kesä on aurinkoinen ja lämmin, oih.

ps. innostuin vähän retrotavarasta.. taas. Vuoden 1982 kalenteripyyhkeen sain haalittua itselleni, vuosi 1988 on vielä hakusessa. Ajattelin askarrella näistä jotain kivaa, aihe on vielä vähän hakusessa, ideoita kyllä on..
Ja sitten pari tunikaa ja yksi paita.. Miten lähes aina mustiin pukeutuva ihminen voi seota tietyn tyyppisistä retrokuteista ja etenkin niistä väreistä? Huh.

Puutarha

Minulla ei ole omaa puutarhaa, koska kerrostalojen pihoilla harvemmin sellaista voi pitää. Sen sijaan lainaan anopin ja äidin puutarhaa; tykkään myllätä kukkien kimpussa ja kitkeä rikkaruohoja, leikata pensaita ja syödä marjoja marjapensaista. Leikata ruohoa. Lapsena en näistä töistä tykännyt, paitsi ehkä tuosta syömisestä. Vanhuus siis uhkaa, se alkoi jo siitä, että hyväksyy puuterinväriset rintsikat.. auts.

Anopin puutarhassa on kesken kukkapenkkiprojekti. Siellä näkyy kuitenkin kasvua! Viime kesänä penkki saatiin valmiiksi, täällä jossain on kuviakin siitä. Nyt se näyttää vielä hyvin aralta, paljaalta ja suojattomalta, mutta kasvit menestyivät talven yli ja homma jatkuu. Kyllä se viimeistään ensi kesänä kukkii komeasti ;) Anopin puutarhassa on kukkien lisäksi myös omenapuita. Ne ovat kyllä vielä nuoria puita, ehkä yhden omenan tuottavia kesässään. Ja puutarhavadelmaa ja viinimarjapensaita. Lapsuudenkodin puutarhasta kaadettiin omenapuut viime viikonloppuna. Uusia puita istutetaan sitten joskus, kun saadaan vähennettyä marjapensaita.

Eilisen sana oli kultahippu. Siihen ei ole juuri sanottavaa, en ole aitoja kultahippuja koskaan nähnyt. Kultahipuksi sanoisin varmaan miestäni, jos lässyttäisin hänelle tällaisilla sanoilla, mutta eikö rakkaani rakoperse, elämäni apina ole melkein yhtä hyvä kuin kultahippu? Heh.

**
Toinen päivä koulutusta menossa. Mielenkiintoista, ihanaa oppia uutta. Huomaan taas miten tykkään opiskella, odotan innolla oppimistehtävän tekemistä, vaikka tehtävä on melko vaativa ja suuri ja minulla on kiirettä töissä. Hullua.

Anteeksi, mutta nyt on äitienpäivä!

Päivän sana on anteeksi ja kikkailin sen todella näppärästi tuonne otsikkoon. Voi että sitä on taitava... melkein pitäisi vetää pussi päähän ja paeta vuorille, sen verran tökeröjä nämä meikäläisen kikkailut on ja lisäksi otsikoin aina yhtä tylsästi päivän sanalla. Ja päivän sana taas kuulostaa raamatulliselta ja papilliselta. Siitä ei nyt ole kyse, vaikka kai siellä raamatussakin on parit kohdat, jossa tätä anteeksi sanaa ja anteeksiantoa kehotetaan tekemään.

Anteeksi. Kahdeksan kirjainta, kolme tavua, mutta niin helkkarin hankala sana. Lyhennellään ja väännellään myös sanoiksi sori, tsori, anteex ja oho. Tuo viimeinen on savolainen ilmaisu, melko toimiva, mutta useissa tilanteissa suosittelen täydentämään tuolla alkuperäisellä sanalla.

Miksi tämä on hankala sana? Lapsista sen huomaa. Kummipoika neljä vee vihaa tätä sanaa. Jos nelivuotias nyt tietää edes, mikä tunne viha on, mutta jokatapauksessa, hänestä sen näkee miten vaikea paikka on pyytää anteeksi. Ja sitähän tapahtuu. Jos kiusaa pikkuveljeä, jos kiusaa koiraa, jos kiukuttelee äidille, jos heittelee ketä tahansa tavaroilla.. eli sitä perusarkea lapsiperheessä (sanovat ne viisaat, joilla näitä natiaisia on) ja sitä anteeksi sanaa joutuu viljelemään. Ja se on hyvä, että joutuu. Oppiipahan olemaan, sanoisin ja oppii pyytämään anteeksi. Ja se, että se ei ole vain sana, sitä pitää myös tarkoittaa.

Ja on se joskus aikuisellekin vaikeaa. Pyytää anteeksi asioissa, joissa on ollut väärässä, on loukannut toista. Ei siis ihme, että se on lapsellekin vaikeaa. Se liittyy siihen tunteeseen, jota ei oikein voi määritellä, onko se noloutta, häpeää, surua vai mitä, kaikkia niitä yhdessä?

On olemassa myös sivusto, jossa voi käydä pyytämässä anteeksi. Osoitteessa http://www.anteeksi.fi/ voit käydä kirjoittamassa anteeksipyynnön kenelle tahansa. Nimi ja osoite tietoja siellä ei julkaista, joten ihan suoraan siellä et voi pyytää, että "anteeksi MattiTapani kun söin sinun suklaasi" tai vastaavaa
Kaikkea sitä keksitään, ehkä tuo helpottaa ihmisen oloa, vaan silti se anteeksipyyntö tulisi esittää henkilölle itselleen, sanon ma.


**
Äitienpäivä ja upea ulkoilusää! Laitettiin anoppilassa aamulla tuvan lattiaan viimeiset lastulevyt kiinni. Pitkästä aikaa siellä on kiinteä lattia. Lapsuudenkodissa taas tehtiin puutarhahommia porukalla, omenapuut saivat moottorisahasta ja kaatuivat lopullisesti, avokas rakenteli marjapensaille tukikehikkoja, haravoitiin pihaa..
Mie hoidin äitienpäivä lounaan, vaikka en näistä hellahommista niin tykkää. Menyy sisälsi tässä soittoruokalassa tänään perunoita, pihvejä (ne oli tosin jo eilen paistettuja, mie vaan lämmitin ne), grillimakkaraa, uunikasviksia ja jälkkäriksi jäätelöä ja lakkoja. Ihan hyvät sapuskat, vaikka itse sanonkin, nälkä lähti ja laskettiin, että reilut 120 - 160 euroa säästettiin tekemällä sapuskat kotona eikä lähtemällä ravintolaan äitienpäivälounaalle. Taso ei ehkä ollut ihan samaa kuin ravintolassa, mutta säästöhän se on pienikin säästö..
Huomenna kouluttautumaan. Koko ensi viikko itseasiassa koulutusta ja viikonloppuna tiedossa kaikkea kivaa. Toivottavasti on hyvä sää!

Riski

Elämässä on riskejä, kaikenlaisia. Niitä voi hallita ja niitä ei voi hallita. Riski on jotain, mistä itse vastaat, jos päätät ottaa riskin. Jos päätät riskeerata korttipelissä koko omaisuutesi, kannat itse vastuusi.
Kaikessa voi nähdä riskejä. Jos riskejä alkaa liikaa pelkäämään, ei pysty elämään. Lisäksi tästä sanasta tulee mieleen riskianalyysi ja siitä taas tulee kylmiä väreitä.

Riski voi tarkoittaa myös vahvaa. Niih.

**
Rupesin kokoamaan omista valokuvistani kansiota, epävirallista portfoliota. Yritän löytää parhaita otoksia vuosien varrelta - ryhmitellä ne jopa tyyliin ihmiset - maisemat - eläimet - ja ihan omaksi ilokseni tulostella kuvat ja laittaa ne oikeaan kansioon. Aika urakka, kuvia on paljon eivätkä ne kaikki todellakaan ole niitä parhaita...

Lisäksi olen seurannut päivän mittaan naamakirjassa eri ryhmissä keskusteluja. Ne ovat lähinnä taitavasti naamioitua vittuilua, sarkasmia - mutta niitä sanotaan FAKTOIKSI. Jännittävää. Milloin ihmisten elämä meni siihen pisteeseen, ettei enää ole muuta, kuin facebook ryhmien olemassa olon tärkeys ja kommentointi? "Jos tätä ryhmää ei oo, elämästä häviää iso pala" - jahas. Yksi todiste siitä, että minulla on elämä siis edelleen tallella, koska ei tunnu missään, vaikka joku ryhmä sieltä katoaisi. Huh.

Ilopilleri

Minulla on ystävä, jota voisi luonnehtia ilopilleriksi. Tämän henkilön seurassa tuntuu, että aurinko alkaa aina paistamaan. Kyse ei ole siitä, että henkilö olisi aina niin positiivinen ja miss aurinkoinen - ei toki. Hänellä on huonoja päiviä, hän tiuskii ja mököttää - mutta silti hänen seuransa tekee aina iloiseksi. Käsittämätöntä, eikö? Sen tajuaa vasta, kun tähän henkilöön tutustuu.

**
En kestä tätä bloggeria, kun nämä päivämäärät heittää miten sattuu. Mitä täällä tapahtuu???

Kaappikello

Meillä on lapsuudenkotona kaappikello, jos kaappikelloksi lasketaa sellainen pienempi malli. Jos ei lasketa, niin sitten meillä ei ole. Naapurissa oli komea, iso kaappikello silloin kun olin lapsi. Se soi nätisti ja se oli todella hieno. Tai ainakin pienestä lapsesta se oli hieno.

Kaappikellothan ovat olleet kartanoitten kelloja, koska ei tavallinen torppari kelloa tarvinnut. Auringon noustessa aloitettiin ja laskiessa lopetettiin työt kartanolla ja kuu on torpparin aurinko, eli omat työt tehtiin sitten yöllä. Mihinpä siinä kelloja tarvittiin.

Tuollainen iso kaappikello on niin hieno, että se tarvitsisi ympärilleen arvoisensa talon. Eli jos ostan kaappikellon, tartten kartanon, ok?

**
Saavutin eilen tavoitteeni ja sain pyöräiltyä kaupungista anoppilaan. Google maps antaa pyöräilyajaksi 29 kilometrille tunti ja neljäkymmentäminuuttia, mutta osaakohan tuo vehje laskea nuo kaikki mäet ja niihin käytettävät nousut? Tavoitteena oli kaksi ja puoli tuntia, mutta tunti ja viisikymmentäviisi minuuttia oli tarkka ajoaika. Ei huonosti, ei ollenkaan huonosti. Kahdesti pysähdyin juomaan, kun juomapullo oli repussa. Pitäisi hommata tuohon eteen teline, voisi ajaessa juoda.
Jalat huusi hoosiannaa pitkissä nousuissa, mutta suomalaisella sisulla mentiin. Tsemppasin itseäni suurinpiirtein ääneen puhumalla "sä selviät kyllä" ja muita voimalauseita. Ja selvisinkin, aikamoinen voittajafiilis oli illalla kun saunaan pääsin. Jes! Seuraava tavoite on sitten anoppilasta naapurikuntaan - mihin näistä, en tiedä vielä. Jokaiseen tavoite paikkaan on noin se 30 kilometriä.
Kesän tavoitteesta jäljellä  896 kilometriä.

Ja tänään pääsen lentämään. Wuuuhuu!

Lennolla

Hieno lentoreissu, kannatti lähteä. Sää oli harmaa, mutta ei onneksi satanut :)

Ihme

Mikä on ihme? Hyvä ystäväni wikipedia kertoo, että ihmeeksi sanotaan "poikkeavaa ilmiötä, jonka aiheuttajana pidetään jumalallista hahmoa." No niistä en tiedä, en ole kokenut. Arjen ihmeitä ovat erilaiset suoritukset ja saavutukset; kun et myöhästynyt (taas) töistä, kun joku hoitaa poikkeuksellisesti jotain, kun yllät suoritukseen, johon et kuvitellut pystyväsi.. onko itsensä ylittäminen ihme? Ehkä joillekin.

Syntymä on minusta aina ihme, oli kyse sitten ihmisestä tai kissanpennusta. Maaseudulla syntymän ja kuoleman kanssa on saanut olla lapsesta asti tekemisissä. Eläimiä syntyi, eläimiä kuoli. Kuolema on omalla tavallaan ihmetystä aiheuttava, mutta ei mitenkään positiivinen ihme. Siltikin, miten ne ovat niin lähekkäin, mikä on se suurituntematon, joka saa vaikka eläimen vetämään viimeisen kerran henkeä? Lehmän poikimisia lapsesta asti seuranneena on aina saanut todistaa syntymän ihmettä. On se aina yhtä hätkähdyttävää, ei siihen koskaan totu, eikä tarvitsekaan.

Henkimaailman ihmeisiin en usko kovin vahvasti. Toisaalta uskon vähän kaikkeen. Uskon, että joku ihmeiden tekijä tuolla ylhäällä tai jossain on, toisaalta taas uskon sielunvaellukseen ja siihen, että täällä ympärillä on niitä edesmenneitä ihmisiä mukana.

Ihmeeseen liittyviä heittoja;

* Ihme hiihtäjä / hiippari / heppu
* Ei ole ihme lentää ilmassa tai kävellä vetten päällä, vaan kävellä maan päällä (kiinalainen sanonta)

Valoisa puoli

Höh, jos otsikko olisi ollut varjoisa puoli, olisin heittänyt tähän vähän Leijonakuninkaan repliikkejä, jossa Simba kysyy isältään "entä tuo varjoisa puoli".. no ei sitten. Toisaalta, isä Mufasa sanoi pikku Simballe, että "kaikki mitä valo koskettaa", eikö se silloin ole valoisa puoli? Varjoisan vastakohtana on pakko olla valoisa, koska eihän sitä varjoa muuten synny. Kai meissä kaikissa ihmisissä, tai ainakin lähes kaikissa, on se varjoisa ja valoisa puoli.
Vähän tylsää, mutta niin oli aihekin, tsori.
**
Ulkona on muuten upean valoisa keli! Ja kesäinen. Eilen hiippailin ulkona hupparissa ja tuulihousuissa, aurinko lämmitti selkää.. kesäkesäkesä!

Aukio

Tulee mieleen ainoastaan Taivaallisen rauhan aukio. En ole siellä kyllä koskaan käynyt, mutta se voisi olla sellainen aukio, jonne haluaisin käppäilemään.

Syksyllä kutsuu Malaga, löytyyköhän sieltä aukioita?

Maitohapoilla riimitellen

Joo, tämä bloggeri oli ihan maitohapoilla eilen, selkeesti, koska tämä ei tahtonut toimia. Melkoisen maitohapoilla olin itsekin eilisen metsätyö-rupeaman jälkeen. Tehtiin rankoja ja urakalla, olin eilen pikaisella laskutoimituksella 10 tuntia ulkona. Rankojen lisäksi rääkkäsin itseäni haravoinnilla ja auton siivouksella. Niin ja heitin perjantaina 28 kilsan pyörälenkin.. että jos joku kohta oli eilen siinä maitohapossa, niin se oli persaus.

Riimistä sen sijaan ei ole mitään sanottavaa. Riimi eli loppusointu, runoissahan näitä. Joskus tykkään riimitellä mitä huonoimmilla sanonnoilla yhteen, mutta joo, riimit ei ole mun juttu.

**
Sataa kuin saavista kaataen! Tänään keskitytään sisähommiin eli lattian laitto tai laiton valmistelu pikemminkin. Lisäksi ajattelin käydä lapsuudenkodissa morjestamassa vanhempia. Kissat pitäisi madottaa, miksi se olen aina minä joka joutuu sen likaisen homman hoitamaan??
Niin ja kesän pyöräilytavoitteesta puuttuu enää 925 kilsaa. Ei paha.

Musiikki

Minulle ei annettu laulutaitoa, lähinnä vaan suunsoittotaito, eikä minulla ole musikaalisuuden lahjaa sitten pätkääkään. Lapsena pimputin pianoa, mutta sekin jäi kiitos juopon soitonopettajan. Silti musiikki on minulle tärkeää.

Teini-iässä tärkeitä bändejä olivat etenkin Children of Bodom, Sentenced, Stratovarius, AC/DC, HIM.. sukkahousuhevistä rääkymiseen, sanoi äiti ja pudisteli päätään minun angsteilleni. Sitten sekaan sotkin sopivasti lavatanssimusiikkia, koska tanssimisesta tykkäsin jo silloin. Välillä taas ysärihittejä ja radiohittejä. Huomattavaa on, että tuolla korpikuusen kannon alla modeemiyhteyden päässä ei paljon netistä musiikkia kuunneltu ja levyt, voi että ne oli arvokkaita jos sellaisen onnistui itselleen saamaan! Ehkä siksikin oli vähän rajoittunutta tuo musiikki.

Kotoa pois muutettuani musiikki on ollut tärkeää liikunnan ja etenkin tanssin yhteydessä. Voi vitsit, mie tykkäisin niin tanssia, vaikka näytänkin ihan sammakolta tehosekoittimessa. Ihan sama onko se lavatanssia vai jotain omia veivailuja vai zumbaa, tanssi on kivaa!
Musiikki on lisäksi tärkeää autolla ajaessa. Pysyn hereillä pitkillä matkoilla ja tarpeeksi kun laittaa mankkaa kovemmalle, ei kaikki epämääräiset kolinat ja kilinät kuulu autosta...
Musiikki soi myös siivotessa. Ja välillä töitä tehdessä.

Tällä hetkellä olen sekakäyttäjä tuon musiikin suhteen eli melkeinpä kaikki menee. Irkkumusiikkiin olen tykästynyt viimeisen parin vuoden aikana. Tämä esimerkiksi on hauska irkkulurittelu ja kyllä, tämä on elokuvasta Titanic. The Rumjacks on mielestäni myös hyvä, puhumattakaan Flogging mollyn biiseistä tai Dropkick Murphysistä.
Sitten siellä minun musiikkini osuudessa paikkaansa pitävät Kotiteollisuus ja Sonata Arctica sekä toisaalta taas Pink, Suvi Teräsniska, Johanna Kurkela ja Anna Puu. Sujuva sekamelska, vähän niinkuin minun ajatukset muutenkin. Enkä jaksa niin uskollisesti olla minkään genren perään. Ainoa mikä ei ole koskaan kolahtanut eikä oikein kolahda vieläkään, on räppi. En tiedä, jos haluan olla kaikkea kuunteleva, niin tuon kanssa on vielä treenit kesken. Ooppera on kyllä hyvänä kakkosena.

**
Tämä ihana blogger oli heittänyt päiväykset perseelleen, vaikka mielestäni eilen oli 2.5 ja päivitin silloin tuon rintaneulahässäkän. Korjasin päiväykset nyt, katsotaan miten jatkossa menee.

Rintaneula

Mulla oli lapsena rintaneula, jossa oli jokin perhonen. Sellainen kullanvärinen kapistus. Siskolla sen sijaan oli muumipinssi mekon kauluksessa.
Rintaneulasta tulee mieleen eläköityneet ladyt jotka pitävät jakkupuvun rintamuksessa rintaneulaa, tai rintarossia niinkuin Aku Ankka minulle on opettanut.

Mummojen rintaneula, tämä on ensimmäinen mielikuva... 

Sitten rintaneulasta tulee mieleen myös lapsuudessani Painonvartijoiden rintaneulat. Kullattu norsu ja kullattu avain. Ne sai tyyppi, joka pudotti x määrän kiloja y ajassa. En vieläkään tiedä, olivatko ne äidin vai mummon, mutta me saimme ne leikkeihin aarteeksi, koska niitä ei julkisilla paikoilla haluttu pitää. Jokuhan saattoi hoksata, että siinä menee Painonvartija...
Ei aavistustakaan, mihin ne korut joutuivat. Joko ne pyörivät jossain vaatehuone - korurasia akselilla tai sitten ne vietiin ulos ja ne ovat jossain haudattujen aarteitten paratiisissa. Tai ojassa.

Rintaneulan googlaamalla sain aikaan ihan hienojakin rintaneulakuvia. Näitä saattaisin itsekin pitää. Ehkä. Joskus. Nämä ois aika hienoja:

Löydetty osoitteesta taigakoru.fi

Tämän korun nimi on Pikkukettu. Tietäisin tälle jo käyttäjän ja se en ole minä ;) Eriasia tykkäisikö tämä kettujen kanssa tanssia tästä? Seppo Penttinen on tämän korun suunnitellut.

Löydetty osoitteesta Kitch.fi 

Löydetty osoitteesta hopealukki.mycashflow.fi

No jaa. Hienoja ovat, mutta en silti tunnustaudu rintaneulojen ystäväksi enkä sellaista välttämättä tahdo. Ehkä sitten vanhana ladyna.

Tippaleipä

Tarina päivässä jatkukoon! Toukokuun sanat näyttävät vielä hauskemmilta kuin huhtikuun :) Thank you Neo!

Tippaleipä, mikäpä muukaan voisi olla tämän päivän sanana. Vappua juhlittiin eilen kodeissa, kaduilla, toreilla ja turuilla, baareissa ja mökeillä. Joku saattoi tippaleipiä syödäkin, mutta henkilökohtaisesti en sellaisesta apinanaivojen näköisestä kakkarasta ole innostunut. Se ehkä johtuu siitä, että minulla ei ole a) aavistustakaan miten niitä tehdään b) ilmeisesti ei äidilläkään ole ollut koska niitä ei kotona koskaan tehty c) ne ovat kokoonsa ja makuunsa nähden ihan liian kalliita kaupassa. Ja minusta ne maistuvat pahalle. Mutta jos joku niistä tykkää, se hänelle suotakoon. Minä uskon perusrehelliseen rasvakärymunkkiin ja kotitekoiseen simaan, joita anoppilassa ja lapsuudenkodissa tarjoillaan tänäänkin. Njam.
Toisaalta joku saattaa tuntea tänä aamuna, että hänen aivonsa muuttuivat eilen tippaleiväksi, koska lyönpä vetoa, että poliisilla oli viime yönä kiire.
Meidän vappuhulinat meni niin, että minä hulinoin mummotyylilläni ystävän kanssa kaupungissa, kyllä hyvä ruoka ja juoma kotona on sitä jotain, samoin tulikuumat juorut! Illalla mummot ottivat rollaattorinsa ja kohmustivat kaupungille, vaan ollaan myö vanahoja kun joka puolella oelj vuan hulinoivoo nuorissoo. Ee jaksana vanaha ja yhen aekaan muattiinnii jo kotona. Vuan oelj ihan hyvä tuas nähä, jotta aeka on ajana meijän eelle. (Paula mummo muistelee vappua 2013 vanhainkodissa.)
Avokas sen sijaan vietti vappua minun vanhempien luona, oireellista?

**
Ostin muuten polkupyörän. Makaronivelli ja kaurapuuro kuuluvat nyt vakkariruokalistaan. Klups. Vaan on sillä hyvä ajaa!